Professori Martti Häikiön teos Suomen Leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Docendo) julkaistiin tänään. Suomen itsenäistymisen keskeisimmän henkilön elämäkertateos on tarkoitettu historiatietouden kivijalaksi valtiomme alkuajoista.
Verkkouutiset kertoo ohessa tässä jutussa ja tässä jutussa kirjassa kuvailluista Pehr Evind Svinhufvudin (1861-1944) vaarallisista seikkailuista. Ne tapahtuivat punaisten vallattua tammikuussa 1918 Helsingin, jossa laillinen pääministeri Svinhufvud piileskeli ja josta hän yritti pakoon.
Martti Häikiö sanoo viehättyneensä ajatukseen, että pitäisi selkeämmin erottaa toisistaan Suomen ja Venäjän valtioyhteyden katkeaminen 1917-18.
Professorin mukaan tosiasiallinen itsenäistyminen tapahtui aamupäivällä 7. marraskuuta 1917, kun senaatin puheenjohtaja eli pääministeri E. N. Setälä totesi valtioyhteyden Suomen ja Venäjän välillä katkenneen. Suomi ei enää tunnustanut Venäjän valtioelimiä ”korkeimman vallan haltijaksi”. Tämän jälkeen oli jäljellä kaksi isoa kysymystä: miten itsenäisyys käytännössä toteutetaan ja saadaan tunnustettua sekä miten korkeimman vallan hoitaminen järjestetään.
Suomen itsenäisyyspäivänä voitaisiin siten hyvin viettää 7.11. vallalla olevan 6.12. sijaan. Muita merkittäviä päivämääriä itsenäistymisessä olivat:
– 10.11.1917 eduskunta päätti uskoa ”korkeimman vallan” kolmelle valtionhoitajalle.
– 15.11.1917 eduskunta päätti ”toistaiseksi” itse käyttää korkeinta valtaa. Varapuhemies Santeri Alkion esitys asiasta hyväksyttiin äänin 127-68.
– 31.12.1917 Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti itsenäisyyden.
– 4.1.1918 Venäjän ”parlamentti”, Ruotsi, Ranska (ja Saksa 6.1.) tunnustivat itsenäisyyden.
– 29.4.1918 hallituksen joukot marssivat Viipuriin, kapina oli kukistettu.
– 14.5.1918 viimeiset venäläiset sotilaat poistuivat Inon linnoituksesta.
– 6.5.1919 Britannia ja 7.5.1919 Yhdysvallat tunnustivat itsenäisyyden.
– 14.10.1920 (voimaan 31.12.1920) Tarton rauhansopimus vahvisti rajat.
Suomen itsenäisyyspäivää päätettiin alkaa viettää 6.12. vasta 1919. Tarjolla olivat myös 15.11. ja 16.5., jolloin Helsingissä oli suuri vapaussodan voitonparaati.
– En esitä itsenäisyyspäivän muuttamista. Se 6.12. on hieno päivä, historian merkittävä juhlapäivä ja ihan yhtä hyvä päivä kuin joku muukin, Martti Häikiö varmuuden vuoksi totesi teoksen julkistamistilaisuudessa.
Pyrkimys kumoukseen
Martti Häikiön mukaan tutkimuksessa ”vähemmälle huomiolle on jäänyt työväenliikkeen luokkakäsitys Suomen kansasta, järjestöjen ohjelmallinen pyrkimys kumoukseen ja päätökset kaappaukseen ryhtymisestä”.
Tammikuussa 1918 alkaneen punaisten tunnetun vallankumouksen lisäksi Suomessa oli kaksi aiempaa työväenjärjestöjen vallankumousta.
Ensimmäinen tehtiin 4. marraskuuta 1905. Tampereen manifestin jälkeen Helsingissä työväestö otti järjestysvallan käsiinsä ja kymmentuhatpäinen joukko valitsi huutoäänestyksellä Rautatientorilla Suomelle 24-miehisen hallituksen.
Toinen vallankumous tehtiin 16. marraskuuta 1917. Kullervo Manner ja Yrjö Sirola siirtyivät eduskunnan äänestysten jälkeen yöllä työväen vallankumouksellisen keskusneuvoston kokoukseen Helsingin Siltasaareen.
Siellä J. H. Lumivuokon ehdotus välittömästä vallankaappauksesta voitti kello 05 aamulla äänin 14-11. Valittiin kuusi komissaaria. Kahta tuntia myöhemmin uudessa äänestyksessä vallankumous kuitenkin peruttiin.
