”If populism means simplifying a complicated message but trying to find a solution to a complicated problem, then I am happy to be a good populist.” (”Jos populismilla tarkoitetaan sitä, että yksinkertaistaa monimutkaisen viestin, mutta yrittää samalla löytää ratkaisun monimutkaiseen ongelmaan, olen ilomielin hyvä populisti.”)
Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka tirauttavat ilon kyyneleitä joka kerta, kun saan katsoa upeita urheilusuorituksia kansainvälisissä arvokisoissa, kuulla ainutlaatuisia musiikkielämyksiä tai pelkästään nähdä jotain tavattoman kaunista, esteettistä ja herkkää.
Kyyneleeni eivät ole isänmaallisia. Sykähdyn aivan yhtä lailla Leo Messin läpiajoista ja mestarillisista maaleista kuin kiinalaisen pianovirtuoosi Lang Langin mahtavista crescendoista. Riittää, että pääsen todistamaan jotain sellaista, joka koskettaa sielua syvältä.
Tällä hetkellä minua liikuttaa suuresti Alex Stubbin kampanja Euroopan komission puheenjohtajan tehtävään. Ei sen takia, että Alex on suomalainen, hän on kokoomuslainen tai että hän on ex-kollegani ja ystäväni. Vaan sen takia, mitä hän parhaillaan tekee ja miten hän sen tekee.
Hän todella on hyvä populisti suunnatessaan ihmisten katseen EU:n myönteisiin puoliin ja aikaansaannoksiin. Hän tuo esiin mahdollisuudet, muttei peittele uhkiakaan, vaan etsii aktiivisesti vuoropuhelun kautta ratkaisuja.
Kun seuraan sosiaalisesta mediasta kampanjan videoita, hetken kuvia eri puolilla Eurooppaa tapahtuneista nopeista kohtaamisista ja ihmisten vilpittömiä ja aitoja reaktioita kampanjan ydinviesteistä, jokin sydämessä liikahtaa.
Joku teistä saattaa ajatella, että nyt se Piitu on lopullisesti hurahtanut. Voi olla, että tietyllä tavalla olenkin. Alex tekee nimittäin nyt jotain sellaista, mikä ei vielä vuosikymmen sitten olisi ollut mahdollista. Eurooppalaisessa politiikassa ei koskaan ole nähty mitään lähellekään tämänkaltaista. Tällaista aitoa, kaikki maantieteelliset ”rajat” ylittävää, ihmisiä ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta yhdistävää positiivista draivia, minkä Alex on saanut aikaan.
Olen tuntenut Alexin pitkään ja ihaillut hänen kykyään laittaa itsensä likoon. Tiesin, että Alex tulee saamaan ihmiset mukaan. Alex tekee kaiken aina täysillä, koskaan luovuttamatta, tulevaisuuteen myönteisesti katsoen. Mukana roima annos myös huumoria.
Kun on ollut kauan mukana rakentamassa Eurooppaa eri rooleissa – kokoomusnuorena, virkamiehenä, meppinä ja finanssilobbarina – on välillä vaikeaa olla antautumatta kyynisyydelle. Mitä pidempään on ollut mukana, sitä useammin on joutunut huomaamaan kuinka suuret unelmat välillä hukkuvat arjen realiteetteihin ja kaikkeen siihen pöhöttyneeseen nurkkakuntaisuuteen, mitä Euroopassa edelleenkin aivan liikaa on.
Työ paremman Euroopan puolesta vaatii ponnistelua, sisua, hyvää fysiikkaa, sosiaalisia taitoja, ymmärrystä ja oppimiskykyä. Tätä kaikkea Alexilla on.
On sanomattakin selvää, että myös kampanjan poliittisiin sisältöihin on helppo yhtyä. Politiikan kärkiteemat kuitenkin elävät ajassa, arvot, periaatteet ja toimintatavat pysyvät. Siksi pidän niitä tärkeämpinä.
Kävi torstain äänestyksessä miten päin vaan, Alex on voittaja. Hän on todistanut sen, että Euroopassa voi luoda yhteisyyden ja yhteisöllisyyden tunteita myös myönteisten asioiden ympärille. Siinä on harva, jos kukaan aiemmin onnistunut.
