Tällä hetkellä kolmansia annoksia suositellaan annettavaksi 12 vuotta täyttäneille, jotka ovat sairautensa tai sen hoidon vuoksi voimakkaasti immuunipuutteisia, kertoo Helsingin Sanomat.
Lisäksi kolmansia annoksia suositellaan annettavaksi niille naisille ja 30 vuotta täyttäneille miehille, jotka ovat saaneet rokotteensa lyhyellä annosvälillä, ja joiden toisesta annoksesta on kulunut vähintään kuusi kuukautta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alainen Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (Krar) kokoontuu miettimään asiaa tällä viikolla. Siitä ei ole vielä arviota, milloin THL antaa asiasta suosituksesta.
Päätös kolmansien rokoteannosten antamisesta riippuu paljolti kansallisen rokotusstrategian pääperiaatteista.
– Rokottamisella pyritään estämään vakavia tautimuotoja, kuolemia ja elinvuosien menetystä. Strategian primäärinen päämäärä ei siis ole estää infektioita, muotoilee johtava ylilääkäri Hanna Nohynek THL:stä.
Siihen, milloin kolmas annos on järkevää antaa, vaikuttaa täyden rokotussarjan tuoman tehon säilyminen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että vaikka koronarokotteiden teho infektiota vastaan laskee, teho vakavaa tautia vastaan säilyy.
Nohynek muistuttaa, että kolmansien annosten kohdalla tulee miettiä myös sitä, onko rokotteista saatava terveyshyöty oikeassa suhteessa rokotteiden ja rokottamisen hintaan.
– Aiemmin tässä on tehty hyvinkin tiukkoja päätöksiä. Esimerkiksi pneumokokkirokote ei ole päätynyt kaikkien ikäihmisten kansalliseen rokotusohjelmaan. Nyt koronarokotteen osalta täytyy miettiä sitä, milloin olemme rajahyödyn äärellä: jos toisella annoksella saadaan estettyä valtaosa vakavista taudeista, niin mitä hyötyä on kolmansista, neljänsistä tai viidensistä tehosteannoksista kaikille annettuna?
Siitä ei ole vielä varmaa tietoa, pitääkö kolmansien annosten jälkeen ottaa rokote sars-cov-2-virusta vastaan vuosittain kuten alati muuttuvia influenssaviruksia vastaan. Vai riittäisikö hepatiitti b -rokotusten kaltainen sarja: kaksi annosta kuukauden välillä ja kolmas annos siitä 6–12 kuukauden päästä, minkä jälkeen tehosteita ei enää tarvita?
Lisäksi päätöksenteossa käytetään apuna etenkin seurantatietoa rokotteiden tehokkuudesta Suomessa.
– Oma data Suomesta on jopa [ulkomaisia tutkimuksia] tärkeämpää. Tartuntatauti- ja rokotusrekistereiden sekä sairaaloiden hoitoilmoitusrekistereiden tietoja yhdistämällä pystymme tarkastelemaan, kuinka paljon ja millaista tautia on ollut rokottamattomilla ja rokotetuilla. Sen pohjalta voidaan tarkastella rokotteiden tehoa ja lisäannosten tarvetta eri riskiryhmissä.
