Verkkouutiset kertoi ennen joulua, että maan eturivin sote-asiantuntijoiden sosiaali- ja terveysministeriölle jättämät lausunnot valinnanvapauslain luonnoksesta ovat toistensa kopioita.
Lausunto oli kirjoitettu minä-muodossa: ”Katson, että…”, ”Totean tältä osin…”, ja lausunnon lopussa oli kunkin asiantuntijan oma nimi alla. Papereista ei käynyt ilmi, kuka lausunnon on kirjoittanut.
Identtisiä lausuntoja on kaiken kaikkiaan yhdeksän, sillä myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallintoylilääkäri, terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen kertoo Verkkouutisille jättäneensä samanlaisen lausunnon. Lisäksi vielä kaksi asiantuntijaa on jättänyt saman lausunnon muokattuna.
Lehtonen myöntää kirjoittaneensa lausunnon pohjapaperin, vaikka lausuntoa työstettiin sen jälkeen yhdessä.
– Se kirjoitettiin aitona yhteistyönä. Muistaakseni tein siihen alkuversion, joka oli ehkä viisi sivua. Sitten se aidosti kiersi kaikilla. Jokainen lisäili ja korjaili siihen omiaan, Lehtonen kertoo.
Omien tutkimustulosten referointi ”tyylitöntä”
Lehtosen mukaan lausunnon pohjatyönä on käytetty EU-komissiolle laadittua asiantuntijaraporttia kilpailun vaikutuksista terveydenhuollossa. Lehtonen on yksi kyseisen asiantuntijaryhmän jäsenistä.
Komissiolle tehtyä raporttia ei ole kuitenkaan merkitty lähdeviitteiksi lausuntoon.
– Yleensä meidän lausunnot eivät ole olleet tieteellisiä raportteja. Niihin ei ole kauheasti ollut kirjallisuutta. Tietenkin olisin voinut sen siihen kirjoittaa, kun olen ollut itse niissä tekijänä, mutta sanotaanko suoraan, kun itse sitä ensimmäistä versiota kirjoittaa, niin on aina vähän vaatimaton, ettei halua omaa tuotantoaan ihan hirveästi sinne, Lehtonen nauraa.
Hän lisää, että lausunnon viimeiseen versioon hän ei voinut vastustaa kiusausta laittaa yhtä omaa raporttia. Lehtonen viittaa asiantuntijaryhmän komissiolle tekemään raporttiluonnokseen terveydenhoitoon investoimisen tehokkuudesta.
Lehtosen mukaan akateemisissa piireissä pidetään hieman tyylittömänä sitä, jos kovasti referoi itseään omien mielipiteidensä taustana.
– Asiantuntijoiltahan pyydetään yleensä lausuntoa juuri sen takia, että he ovat jotakin asiaa tutkineet. Omien tutkimustulosten nostaminen tapin päähän on vähän tyylitöntä, hän sanoo.
Lähdeluettelo ei ollut täydellinen
Lehtonen kertoo, että yhteisen lausunnon jättäneet sote-asiantuntijaryhmän jäsenet aikovat nyt kuitenkin julkaista ministeriölle jättämänsä lausunnon lähdeviitteillä täydennettynä Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä.
Ministeriölle jätetystä lausunnosta lähdeviitteet puuttuivat osin.
– Syynä oli prosessi. Kun itse kirjoitin ensimmäistä versiota, niin en laittanut lähteitä viiteen ensimmäiseen sivuun. Ja kun muut proffat alkoivat lisätä sinne lähteitään, niin sinne stokastisesti (satunnaisesti) tuli muutama lähde minultakin. Voi rehellisesti tunnustaa, että lähdeluettelo ei ollut täydellinen, Lehtonen sanoo.
”Silloin syntyi tuntuma, että täytyy edetä julkisuuden kautta”
Lehtonen väistää kysymyksen siitä, miksi asiantuntijat jättivät minä-muotoiset lausunnot yhteislausunnon sijaan, ja alkaa syyttää sosiaali- ja terveysministeriötä valmistelun tempoilevuudesta ja huonosta prosessijohtamisesta.
– Edellinen lausunto oli kuukautta aikaisemmin kirjoitettu eikä ollut yhtään kokousta aikataulutettu ennen kuin lausunto piti jättää. Jos halutaan yhteistä asiantuntijanäkemystä, silloin pitää organisoida se työ. Me olemme kaikki kiireisiä ihmisiä, joilla on omat aikataulumme.
Lehtosen mielestä asiantuntijalausuntoja olisi pitänyt pyytää jo varhaisemmassa vaiheessa.
Lehtosen mukaan ministeriö alkoi kuunnella asiantuntijoita vasta sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunta tyrmäsi edellisen lakiesityksen ja asiantuntijat tulivat julkisuuteen.
– Viime keväänä 2017 asiantuntijaryhmässä alkoi tulla sellainen tunne, kun kaksi vuotta oli istuttu ja yhtään kokousmuistiota ei tullut, että meitä käytetään legitimoimaan asioita, joista me olemme aidosti eri mieltä ja jotka eivät vastaa sitä käsitystä, mikä tutkijoilla on siitä, mikä ovat valittujen toimintatapojen todelliset seuraukset tai hyödyt. Silloin syntyi tuntuma, että ehkä täytyy julkisuuden kautta edetä.
Lehtosen mielestä on surullista, että lakiesityksessä on edelleen paljon ongelmia. Hän moitti sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, että asiantuntijat saavat satoja sivuja materiaalia kokousta edeltävänä päivänä, eikä niin lyhyessä ajassa ole mahdollista muodostaa kokonaiskuvaa asiasta.
