Ruotsi on ollut omilla teillään koronapandemiassa. LEHTIKUVA / AFP Jonathan Nackstrand

”Halu ja kyky johtaa puuttuivat Ruotsissa”

Keskeinen vastuuviranomainen nosti arvion mukaan kädet pystyyn jo pandemian alkuvaiheessa.

Koronaviruspandemian iskettyä Ruotsiin päähuomio kohdistui veteraanidiplomaatti Olof Ehrenkronan mukaan aluksi varautumisen puutteisiin. Varmuusvarastoja ei ollut, kriittisten materiaalien toimitusketjut katkesivat ja markkinoilla vallitsivat pian viidakon lait.

Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos (FOI) analysoi tuoreessa raportissaan kokemuksia kriisin ensimmäisiltä kuukausilta tavalla, joka antaa Ehrenkronan mukaan kaikkea muuta kuin mairittelevan kuvan maan poliittisen johdon ja viranomaisten toiminnasta.

– Raportissa painotetut sopeutumiskyky ja edellytykset koordinoida toimenpiteitä eri tasoilla ovat kaksi aspektia, joissa voidaan jo nyt nähdä monen asian menneen vikaan. Kolmas sellainen on hyvän johtamiskyvyn puuttuminen, Ehrenkrona toteaa ajatushautomo Frivärldin julkaisemassa kommentissa.

– Tunnusomaista Ruotsin pandemiatoimille on viranomaisten vahvan toimeenpanon puute. Kriisinhallinnan pitäisi tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta. Yli 50 hengen kokoontumisia koskevia rajoituksia lukuun ottamatta mitään tartuntatautilain velvoittavista poikkeusmääräyksistä ei ole maaliskuun puolenvälin jälkeen aktivoitu, eikä niitä poikkeusvaltuuksia, joita hallitus katsoi tarvitsevansa, ole missään vaiheessa käytetty, hän sanoo.

Olof Ehrenkrona on työskennellyt vuosikymmeniä merkittävissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtävissä, muun muassa ulkoministeri Carl Bildtin neuvonantajana 2006–2014. Maansa pääkonsulina Maarianhaminassa hän toimi 2015–2018.

”Viapori-syndrooma”

FOI:n raportti korostaa kriisien olevan määritelmällisesti poikkeamia normaalista, ja siksi niihin on vastattava normaaliolojen organisaatiomallista poiketen. Ruotsi on kuitenkin toiminut pikemminkin päinvastoin.

– Raportti painottaa joustavuuden sekä ennakoimattomiin tehtäviin ja jatkuvasti muuttuvaan tilannekuvaan sopeutumisen merkitystä. Kuvaavaa kriisinhallinnalle ovat kuitenkin tällä kertaa olleet jäykkyys ja hidas reagointi toimintaympäristön muutoksiin ja uuteen tietoon, Ehrenkrona sanoo.

Ruotsin tartuntatautiviranomainen, jonka olisi pitänyt olla tartuntatautilain toimeenpanon kova ydin, hänen mukaansa käytännössä luovutti jo ensimmäisten viikkojen aikana. Kyse oli hänen mukaansa eräänlaisesta nykyajan Viapori-syndroomasta. Käsite viittaa Ruotsin kannalta traumaattiseen Viaporin antautumiseen taistelutta venäläisille Suomen sodassa 1808.

– Hyvä johtamiskyky, jota FOI:n raportissa käsitellään, puuttui, ja siten puuttui myös kyky koordinoida toimenpiteitä sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Raportti kertoo selkeästi, että Ruotsin vastuumalli ei kriisioloissa toimi ja että organisaatioille, jotka normaalisti toimivat kapasiteettinsa ylärajoilla, tuottaa vaikeuksia sopeutua lisätoimien nopeasti kasvavaan tarpeeseen, Ehrenkrona toteaa.

Kun Ruotsissa on käyty keskustelua poikkeusolojen lainsäädännöstä ja valtuuksista, painopiste on hänen mukaansa usein ollut siinä, miten avointa yhteiskuntaa tulisi suojella valtion mahdollisilta väärinkäytöksiltä.

– Se, että valtio itse antautuisi ja altistaisi yhteiskunnan tarpeettomille riskeille, koska pelkää käyttää sille demokraattisessa järjestyksessä suotuja vallan instrumentteja, tuli kuitenkin melkoisena yllätyksenä, näpäyttää Ehrenkrona.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt