Nykyinen hallitus lanseerasi Antti Rinteen johdolla termin “tulevaisuusinvestointi”. Vaikka moni tulevaisuusinvestoinniksi markkinoitu ratkaisu on muuta kuin investointi tulevaisuuteen, itse ajatus on hyvä: meidän tulisi panostaa siihen, mikä tulevaisuudessa tekee meidän elämästämme parempaa.
Kun katsoo, mistä syksyn budjettiriihessä ollaan leikkaamassa, herää kysymys onko vain kaksi vuotta vanha uudissana unohtunut kokonaan. Hallitus on leikkaamassa turvallisuudesta sekä tutkimuksesta ja koulutuksesta.
Poliisin rahoitusta ollaan leikkaamassa tilanteessa, jossa korona on kuormittanut poliisia lisääntyneiden kotihälytysten muodossa jo toista vuotta. Turvallisuus on niin perusteellinen yhteiskunnallinen arvo, että tätä on mahdoton ymmärtää. Kun katsoo poliisin laajentunutta tehtäväkenttää ja lainsäädännöllisiä velvoitteita, tulisi resursoinnin suunnan olla aivan päinvastainen. Myös poliisien jaksamisesta työssään on syytä olla jo nykyhetkessä huolestunut.
Samoin budjettiriihessä ollaan vähentämässä tieteen ja tutkimuksen sekä sitä myötä uusien, puhtaampien teknologioiden ja paremman koulutuksen rahoitusta. Tämäkin on ristiriidassa sen julkilausutun linjauksen kanssa, että Suomen nuorista 50 % olisi korkeakoulutettuja jo vuonna 2030.
“Tulevaisuusinvestoinnit” on oikeasti järkevä idea, oikein käytettynä. Olen maailman talousfoorumin (WEF) asiantuntijajäsen. Foorumilla pohdimme kestäviä ratkaisuja muun muassa teollisuuteen, talouteen, energiantuotantoon, terveydenhuoltoon, tekoälyyn sekä digitalisaatioon. Siis juuri niihin asioihin, joiden varaan tulevaisuutemme rakentuu. Rehellisesti sanoen: hallituksen leikkauslistat näyttävät huolestuttavilta tulevaisuuden kannalta.
Olen monesti ennenkin siteerannut J. V. Snellmannia, joka totesi että sivistyksessä on pienen kansan turva. Tuohon lauseeseen tiivistyy erinomaisesti se, millä Suomi on tähän asti pärjännyt ja jolla sen pitäisi pärjätä jatkossakin: sivistys ja turvallisuus.
Politiikan keskeisenä tehtävä on luoda uskoa tulevaisuuteen. Politiikka on arvovalintoja, ja poliittiset päätökset ovat viesti itsessään. Ja juuri nyt tarvitsisimme paremman vision tulevasta.
Turvallisuus tai panostukset tulevaisuuden teknologiaan ja koulutukseen ovat niitä asioita, joista pitäisi leikata viimeisenä – silloin jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
