Kymmenen EU-maata valmistelee eurooppalaisten sotavoimien perustamista Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johdolla. Ranska on kutsunut myös Suomen mukaan European Intervention Initiativeen eli Euroopan interventiohankkeeseen. Suomi on vastannut kutsuun alustavasti kielteisesti. Suomalaisen virkamiehen mukaan asia on kuitenkin vielä valmistelussa, eikä lopullista päätöstä osallistumisesta ole tehty.
Ranskalaisdiplomaatin mukaan myös Ruotsia ja EU:n ulkopuolista Norjaa on pyydetty liittymään mukaan.
Tanskaa lukuun ottamatta muut Pohjoismaat ovat valinneet, että pysyvät ainakin alkuvaiheessa ulkopuolella, diplomaatti kommentoi.
Kymmenen EU-maan puolustusministerien on määrä allekirjoittaa aiesopimus kesäkuun alussa. Eurooppalaisiin interventiojoukkoihin lähtevät mukaan Ranskan lisäksi Britannia, Saksa, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro.
Suomella eri painopisteet
Suomen suhtautuminen ei hämmästytä tutkimuslaitos Carnagie Europen johtajaa, entistä Slovakian Nato-suurlähettiläs Tomáš Valášekia.
– Macronin armeijassa ei ole Suomen kannalta oikein järkeä, puolustuspolitiikan tutkija toteaa Verkkouutisille.
Valášekin mukaan Ranskan tavoitteena on ennen kaikkea saada lisää rahaa ja muskeleita Ranskan johtamiin operaatioihin. Maa hakee liittolaisia, jotka auttaisivat sitä jakamaan sotilasoperaatioiden taakan esimerkiksi Afrikassa. Ranskalaisjoukot taistelivat yksin muun muassa Malissa vuonna 2012 estäessään islamisteja saamasta heikkoa valtiota haltuunsa.
– Suomi ei ole perinteisesti ollut kiinnostunut taistelemaan tällaisissa operaatioissa, Valášek huomauttaa.
Vielä suurempi syy on suomalaisen puolustuksen erityispiirre: Suomi on investoinut Euroopan maista ylivoimaisesti eniten territoriaalisen maanpuolustukseen. Suomen miesvahvuus rajoilla on omaa luokkaansa.
– Suomen puolustusstrategia sopii huonosti yhteen Macronin vision kanssa, sillä eurooppalaiset interventiojoukot perustuvat mobiileihin erikoisjoukkoihin.
Valášek ennakoi, että Suomi saattaa lähteä mukaan Ranskan johtamiin operaatioihin ehkä symbolisesti ja solidaarisuuden osoituksena, mutta ei uhraa energiaa tai rahaa Ranskan rinnalla taisteluun. Sen sijaan ranskalaisesta sotilaskoulutuksesta olisi tutkijan mukaan hyötyä myös Suomelle.
– Ihmisten tunteminen on kaikki kaikessa myös sotilasyhteistyössä. Liittolaisten tavat on tunnettava, muistuttaa entinen Nato-suurlähettiläs.
EU:n puolustus täynnä ristiriitaisuuksia
Samaan aikaan EU-maiden puolustusministerit keskustelevat kesäkuun kokouksessaan EU:n pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön (PRY) avaamisesta myös jäsenmaiden ulkopuolisille valtioille.
Valášekin mukaan sekä PRY:n laajentaminen että Macronin hanke kertovat EU:n puolustusyhteistyön perusongelmasta: se on hajonnut neljään leiriin. Yksi ryhmä ovat integraation kannattajat, joille puolustusyhteistyön sisällöllä ja tuloksilla ei ole väliä, kunhan populisteille näytetään, että EU-yhteistyö menee eteenpäin. Toisen joukon muodostavat ”autonomistit”. He haluavat EU:lle yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, joka korvaa kaikin tavoin NATOn. Kolmas joukko on puolustusteollisuus, joka haluaa EU:n tukevan ja suojelevan sitä.
– Neljäs ryhmä ovat ”puolustajat”. He eivät välitä ideologiasta, eivätkä toteuttajatahon nimestä. Tärkeintä on sisältö: keinot, joilla EU-maat voivat puolustaa itseään ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan, kuvailee Valášek.
EU:n puolustuspaperit ovat nyt kompromisseja näiden neljän linjan välillä. Siksi ne ovat täynnä ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuutta. Valášek nostaa esimerkiksi EU-tavoitteen karsia jäsenmaiden materiaalihankintojen kustannuksia. Samassa paperissa päätetään kuitenkin antaa rahallista tukea eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle. Eri leirien takia EU:n puolustus ei tule tutkijan mukaan liikkumaan yhteen suuntaan.
