EKP:n pääjohtaja Mario Draghin aikakaudella vuosina 2011-2019 rahapolitiikka muuttui euroalueella elvyttävään suuntaan, kun haasteita aiheuttivat niin Etelä-Euroopan velkakriisi kuin tänä vuonna heikentynyt talouskasvu erityisesti Saksassa.
Euroopan keskuspankki reagoi syyskuussa euroalueen heikentyneeseen taloussuhdanteeseen laskemalla ohjauskorkoa -0,5 prosenttiin sekä kertomalla aloittavansa jälleen joukkolainojen osto-ohjelman. Korkopäätöksen myötä euroalue liittyi Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja Japanin kaltaisten negatiivisen korkotason maiden joukkoon.
Keskustelu negatiivisen korkotason haitoista on kiihtynyt sen jälkeen, kun Mario Draghi siirtyi pois Euroopan keskuspankin pääjohtajan tehtävästä lokakuun lopussa ja Christine Lagarde aloitti uutena keskuspankin pääjohtajana marraskuun alussa.
Lagarde on itse puolustanut negatiivista korkotasoa kertomalla, että siitä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa euroalueen kansalaisille.
Euroalueen matalaa korkotasoa kritisoivien joukko on Lagarden näkemyksestä huolimatta kasvanut viime viikkojen aikana. Deutsche Bankin johtokunnan Karl von Rohr kritisoi marraskuussa negatiivista korkotasoa kertomalla sen olevan Euroopan finanssisektorin suurin haaste.
Kaksi vahvasti Euroopan keskuspankin johtokuntaan ehdolla olevaa henkilöä ovat niin ikään tuoneet esiin huolensa negatiivisen korkotason vaikutuksista. Italialainen Fabio Panetta kertoi Euroopan parlamentissa, että päättäjien tulee olla valppaana rahapolitiikan mahdollisista tarkoituksettomista vaikutuksista.
Euroopan keskuspankin johtokuntaan myös ehdolla oleva Isabel Schnabel liittyi Panettan tavoin negatiivisen korkotason kritisoijien joukkoon. Saksalainen totesi Euroopan parlamentissa, että keskuspankin on kuunneltava tarkasti äänestäjien huolia negatiivisen korkotason osalta.
Negatiivisen korkotason epäilijöiden joukon kasvaessa, lisääntyvät myös keskuspankkiirien paineet huomioida jatkossa paremmin mahdolliset matalan korkotason haitat.
Näin ollen keskuspankkiirit saattavat kääntää katseensa yhä enemmän euroalueen maiden hallitusten suuntaan ja toivoa niiltä finanssipoliittisia toimia euroalueen elvyttämiseksi. Finanssipoliittisella elvyttämisellä tarkoitetaan muun muassa verojen leikkaamista tai menojen lisäämistä.
Yleisesti ottaen matalan korkotason haitoista tiedetään finanssisektoriin kohdistuvien ongelmien lisäksi, että se voi altistaa erilaisten sijoitusinstrumenttien kuplien muodostumiselle sijoittajien etsiessä korkotuotteille tuoton kannalta houkuttelevampia vaihtoehtoja.
Vuosien 2008-2009 finanssikriisin yhtenä keskeisimmistä aiheuttajista pidetään Yhdysvalloissa vallinnutta matalaa korkotasoa vuosikymmenen alkupuolella ja siitä seurannutta kiinteistöjen nopeata kallistumista.
HENRI HUOVINEN
