Venäjä on siirtänyt viime viikkojen kuluessa kymmeniä tuhansia sotilaita ja raskasta aseistusta lähelle Ukrainan rajaa. Samaan aikaan Kreml on kiistänyt Venäjän uhkaavan minkään maan turvallisuutta.
Vähemmälle kansainväliselle huomiolle on amerikkalaistutkija Brian Whitmoren mukaan jäänyt se, että myös Valko-Venäjä on lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Ukrainan rajan tuntumassa sijaitsevilla alueilla.
Diktaattori Aljaksandr Lukašenka oli aiemmin vakuuttanut, ettei hän koskaan sallisi hyökkäystä Ukrainaan Valko-Venäjän maaperältä. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut: Lukašenka on yhä riippuvaisempi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tuesta, minkä seurauksena Valko-Venäjän ja Ukrainan aiemmin läheiset suhteet ovat kiristyneet.
– Vaikka Lukašenkan Moskova-mieliseltä linjalta puuttuu kansan tuki, hän on käytännössä – ja nähtävästi intomielin – tehnyt maastaan uuden rintaman Putinin sodassa Ukrainaa vastaan, Atlantic Councilin Euraasia-keskuksen tutkijana ja Texasin yliopiston apulaisprofessorina toimiva Whitmore kirjoittaa.
– Kun kansainvälinen yhteisö tarkkailee Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainan itärajan läheisyydessä, sen on syytä pitää tarkasti silmällä myös Valko-Venäjän vastaista rajaa pohjoisessa, hän toteaa.
Aljaksandr Lukašenkan takinkääntö
Lukašenkan käyttäytyminen suhteessa Ukrainaan on Whitmoren mukaan lyhyessä ajassa dramaattisesti muuttunut. Kun Venäjä oli vuonna 2014 miehittänyt Krimin ja käynnistänyt sodan Itä-Ukrainassa, Lukašenka pyrki Minskissä käydyissä neuvotteluissa esiintymään neutraalina välittäjänä Venäjän ja Ukrainan välillä.
– Lukašenka kieltäytyi korostetusti tunnustamasta Krimiä osaksi Venäjää ja jopa pilkkasi Moskovan esittämien perustelujen logiikkaa todeten, että yhtä lailla Mongolia voisi vaatia itselleen laajoja osia Venäjästä, Whitmore sanoo.
Lukašenka myös ilmoitti julkisesti, ettei hän ollut millään tavoin kiinnostunut Valko-Venäjän liittämisestä osaksi Putinin visioimaa ”venäläistä maailmaa”.
Kun Ukrainan ja Valko-Venäjän jalkapallojoukkueet kohtasivat syyskuussa 2015 Lvivissä, yhteenkuuluvuuden tunne oli Whitmoren mukaan niin vahva, että joukkueiden fanit marssivat yhteisten tunnuslauseiden alla, lauloivat Putinia herjaavia lauluja ja kävivät yhdessä luovuttamassa verta Donbassissa haavoittuneille ukrainalaissotilaille.
Lukašenkan väärennettyä vuoden 2020 presidentinvaalien tuloksen valkovenäläiset kääntyivät häntä vastaan. Säilyttääkseen asemansa hänen oli tarrauduttava Vladimir Putiniin. Tuen hinta voi olla kova, ja Whitmoren mielestä uhassa on, että maksumieheksi päätyykin lopulta Ukraina.
