Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Edward Lucas kehottaa ”vanhaa länttä” luopumaan alentuvasta asenteestaan kylmän sodan rautaesiripun itäpuolella sijainneita maita kohtaan.
Virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten kaltaisilla kommunistivallasta vapautuneilla kansakunnilla on hänen mukaansa runsaasti opetettavaa lännelle.
– Uusi suosikkisanani on westsplaining, Edward Lucas sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) julkaisemassa artikkelissaan.
Westsplaining-käsite on viittaus jo vuosia esillä olleeseen mansplaining-ilmiöön. Siinä sanotaan miesten ylemmyydentuntoisesti ”opettavan” naispuolisille keskustelukumppaneilleen asioita, jotka nämä jo ennestään hyvin tietävät.
Samaan tapaan kylmän sodan ajan läntiseen blokkiin kuuluneiden maiden edustajilla on Lucasin mukaan taipumusta kansainvälisillä foorumeilla luennoida EU:n ja Naton itäisille jäsenmaille esimerkiksi historiasta ja maantieteestä.
– Westsplainaajilla oli aikaisemmin tapana esittää kommentteja, kuten ”miksi te itäeurooppalaiset olette niin vainoharhaisia/nationalistisia/militaristisia?” tai ”ettekö ymmärrä, että meidän on käytävä vuoropuhelua Venäjän kanssa?”, Lucas toteaa.
– Westsplainaajien uusi alaryhmä myöntää, että meillä on ongelmia Venäjän kanssa, mutta mielellään esittävät sen uutena asiana. Kaikki muuttui heidän mukaansa Ukrainaan 2014 tehdyn hyökkäyksen myötä. Tämä osoittaa sekä muistinmenetystä että röyhkeyttä – herätyshuutojahan oli vuosien saatossa kuultu runsain mitoin, hän huomauttaa.
Baltia oli hereillä –
moni muu uinui
Lucas pitää käsittämättömänä sitä, että Venäjän uhkaan on ”vanhassa lännessä” havahduttu vasta Krimin valtauksen jälkeen, vaikka esimerkiksi Baltian maiden edustajat olivat varoittaneet Venäjän vaarallisesta kehityksestä jo 1990-luvulla.
– Heihin ei kiinnitetty huomiota, heihin suhtauduttiin alentuvasti ja heitä käskettiin vaikenemaan näistä aiheista, mikäli he halusivat edistää jäsenhakemuksiaan Natoon ja Euroopan unioniin, Lucas sanoo.
Tahot, jotka ovat vasta heränneet esimerkiksi Venäjän vaikuttamisoperaatioihin, ovat hänen mukaansa usein taipuvaisia liioittelemaan niiden muodostamaan uhkaa. Venäjä saatetaan esittää globaaliin vaikuttamiseen kykenevänä totalitaarisena supervaltana ja presidentti Vladimir Putin henkilönä, jolla on yliluonnolliset voimat. Tällaisten katteettomien käsitysten perusteella Baltian maiden kuvitellaan olevan katastrofaalisen kohtalon kynnyksellä.
Todellisuudessa Baltian maiden turvallisuustilanne on Lucasin mukaan parempi kuin koskaan niiden historian aikana. Venäjän talous on Italian kokoinen. Venäjä ei myöskään ole se sotilaallinen jättiläinen, jollaiseksi se usein mielletään, vaan maan puolustusmenot ovat samalla tasolla kuin Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Puolan puolustusbudjetit yhteen laskettuina.
Se, että Venäjä kykenee kylvämään eripuraa ”vanhan lännen” kansalaisten keskuuteen, rapauttamaan luottamusta instituutioihin ja suuntaamaan läntisten päättäjien huomion vääriin asioihin, on Lucasin mukaan viime kädessä lännen omaa syytä.
– Nämä operaatiot hyödyntävät heikkouksia, joiden kehittymisen me olemme itse sallineet. Venäjä esimerkiksi käyttää poliittisena aseenaan likaista ja usein anonyymia rahaa, hän huomauttaa.
Tällainen toiminta ei hänen mukaansa olisi mahdollista, elleivät näennäisesti kunnianarvoisat läntiset finanssikeskukset olisi luoneet sille edellytyksiä.
– Venäjän vaikuttamisoperaatiot, joita hybridisodaksi usein kutsutaan, eivät ole voittamattomia. Maat aina Suomesta Ukrainaan ovat osoittaneet, kuinka kriisinsietokykyä voidaan vaalia ja [Venäjän] rankaisemattomuus pysäyttää. Muiden pitäisi ottaa niistä oppia, toteaa Edward Lucas.
