Talousvaikuttaja Björn Wahlroos kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa nuoruudestaan radikaalina kommunistina 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa.
– Jos katson taaksepäin, mä en luopuisi siitä ajasta, Wahlroos toteaa.
Nuorena hän vaikutti aktiivisesti yliopistopolitiikassa ja oli kommunistisen puolueen Skp:n jäsen. Wahrlroosin radikalismia on kuvailtu aidoksi ja intensiiviseksi.
– Elämäni parhaita aikoja. En väitä, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta kyllä se top viisi listalle pääsee, ehkä jopa top kolme, Suomen yhdeksi rikkaimmaksi mieheksi sittemmin noussut Wahlroos pohtii.
Hänen mukaansa radikaalivuodet olivat opettavaisia.
– Opin pitämään puheita, väitetään, että olen hyvä palopuheenpitäjä edelleenkin. Opin kirjoittamaan kiertokirjeitä ja seinälehtiä, oli hyviä opettajia kuten Leif Salmén, hän kertoo.
– Mutta siinä vaiheessa, kun jengi alkoi tulla kokouksiin sinisiin partiopaitoihin pukeutuneena, minä lähdin.
Wahlroos viittaa taistolaisuuteen eli puolueen varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon ympärille ryhmittyneeseen äärivasemmistolaisuuteen, joka palvoi Neuvostoliittoa.
Irtautuminen radikaalista kommunismista tapahtui Wahlroosin kohdalla nopeasti, muutamassa kuukaudessa vuonna 1973. Viimeinen pisara oli se, kun taistolaisliikkeen aktiivi pyysi häntä urkkimaan tietoja hänen isänsä kotonaan pitämistä työpapereista. Wahlroosin isä Bror Wahlroos oli vaikutusvaltainen kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö.
Wahlroos ei paljasta haastattelussa taistolaisaktivistin nimeä. Pyynnön tarkoitusperä jäi hämärän peittoon.
– Pyyntöhän olisi voinut tulla Tehtaankadulta, Neuvostoliiton suurlähetystöstä, Wahlroos kuitenkin toteaa.
Wahlroosin kohdalla vasemmistoradikalismi vaihtui markkinatalouteen ja amerikkalaisiin talousoppeihin. Hän toteaa IS:n haastattelussa, että mikään ei tee niin hyvää kuin joutua miettimään arvojaan ja elämäänsä uudestaan.
