Työajan lyhentämisen voisi toteutuessaan olla hyvin ongelmallinen, Tampereen yliopiston työelämäprofessori Matti Apunen ja Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä arvioivat Aamulehdelle.
Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) ehdotti lauantaina SDP:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa, että tulevaisuudessa voisi olla mahdollista siirtyä neljän päivän työviikkoon ja kuuden tunnin työpäiviin. Marin ei tarkentanut, laskisivatko palkat työajan lyhentymisen myötä.
– Jos Marinin ajatus on alentaa palkkoja samassa suhteessa kuin työaika lyhenisi, se olisi dramaattinen ratkaisu. Erityisesti matalapalkkaisissa töissä se olisi aivan kestämätön ajatus, Matti Apunen sanoo.
Jos taas työaikaa lyhennetään eikä palkkaan kajota, Apusen mukaan työn yksikkökustannukset nousevat niin rajusti, että se tuhoaa yritysten kilpailukyvyn.
Ranskassa vastaava kokeilu työajan maltillisesta lyhentämisestä toteutettiin 1980-luvulla. Uudistuksesta kärsivät erityisesti pienituloiset.
– Kaunis perusajatus näissä ehdotuksissa on usein ollut se, että ylijäävä aika voidaan jakaa niille, joilla ei ole työtä ollenkaan. Valitettavasti työmarkkinat eivät toimi sillä tavalla. Työ järjestetään muilla tavoilla eikä se jakaudu työttömille.
Iskisi kovempaa julkiselle puolelle
Työteveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmän mukaan työajan lyhentäminen voisi johtaa työhyvinvoinnin parantumiseen, vähentää sairauspoissaoloja ja pidentää työuria.
Työajan lyhentäminen olisi kuitenkin iso ongelma julkisella puolella, kuten sosiaali- ja terveysalalla. Härmän mukaan esimerkiksi sairaalassa työaika voidaan helposti jakaa kahdeksan tunnin pätkistä kuuden tunnin pätkiin. Ongelmia ilmaantuu rekrytoinnissa, joka tuo lisää kuluja työnantajalle.
– Sairaalaa ei voida sulkea yöllä, joten kolmen työntekijän sijaan työvuoroon tarvittaisiin neljä. Vähentäminen kannattaisi, jos työntekijöiden virkeys kasvaisi siten, että he hoitaisivat kuuden tunnin aikana 1,5 kertaa enemmän potilaita kuin ennen, Härmä sanoo.
Härmän mukaan kokeiluja on helpompaa toteuttaa yksityisellä puolella, kuten tehdastyyppisessä toiminnassa, jossa tuotantoaikaa voidaan lyhentää. Tällöin työntekijöiden olisi kuitenkin varauduttava alentamaan myös palkkaa samassa suhteessa.
