Yhdysvaltain entinen varapresidentti Joe Biden pelasti jo pitkään uhanalaisen kampanjansa viimeistään supertiistain esivaaleissa. Neljäntoista eri osavaltion mittelöistä hän on alustavien tuloksien mukaan voittamassa peräti kymmenessä ja päähaastajansa Bernie Sanders vain neljässä.
Bidenin menestys etelän konservatiivisissa osavaltioissa oli odotettavissa. Nämä eivät voi äänestää Sandersin kaltaista sosialistia – joskaan eivät varsinaisissa vaaleissa myöskään Bidenia. Yhtä odotettua oli Sandersille nähtävästi Kaliforniassa tuleva voitto, samoin nykyään varsin vasemmistolaisessa Coloradossa. Sen sijaan Massachussettsissa ja Minnesotassa Sandersilta söi ääniä toinen yhä kilvassa mukana oleva vasemmistoehdokas, senaattori Elizabeth Warren, ja voitto niissä meni sitä myöten Bidenille.
Demokraattien esivaalitaisto on tätä myöten sähköistynyt tavalla, jota vielä pari viikkoa sitten oli vaikea ennakoida. Bidenin voitto Etelä-Karolinassa edellisenä viikonloppuna aloitti hänen uuden tulemisensa kaaren, ja sitä siivittivät hänen kahden maltillisen kilpailijansa, Pete Buttigiegin ja Amy Klobucharin, yllättävät kilvasta luopumiset ja Bidenille antamansa tukijulistukset.
Demokraattisen puolueen suhteessa maltillisempi siipi taipui täten puolueen johtoeliitin vaatimuksiin ja yhdisti rivinsä yhden ehdokkaan taakse. Pelko radikaalin Sandersin voittokulusta ehti kasvaa niin suureksi, että Buttigieg ja Klobuchar uhrasivat itsensä suuremman edun nimissä. Tarkoituksena oli estää samanlaisen tilanteen toistuminen kuin vuoden 2016 republikaanien esivaaleissa: radikaalimpi Trump pääsi läpi, kun maltillisempien äänet jakautuivat liian kauan liian monen haastajan kesken.
Supertiistain ja Etelä-Karolinan dramaattiset käänteet eivät kuitenkaan ole vieneet demokraattien esivaalitaistoa juurikaan lähemmäs lopullista ratkaisua. Puolue etsii edelleenkin tietään kahden hyvin erilaisen vaihtoehdon väliltä. Vaihtoehdoista kumpikaan ei supertiistain voitoillaan ole yhtään entistä lähempänä varsinaisen presidenttiehdokkuuden varmistamista.
Supertiistaina oli jaossa peräti 1[nbsp]341 puoluekokousdelegaattia. Ehdokkaaksi valinta edellyttää 1[nbsp]991 delegaattia. Mutta nyt jaossa ollut potti jakaantui kahden pääkilpailijan kesken suurin piirtein tasan, koska useimmissa osavaltioissa äänimäärien erot olivat pieniä ja käytössä suhteellinen vaalitapa.
Bidenin olisi pitänyt päihittää Sanders vähintään kaksinkertaisesti kaikissa supertiistain esivaaleissa, jotta hän olisi noussut selvään kärkeen. Tätä hän ei tehnyt – ja samalla Sanders lienee yltämässä selvään voittoon Kaliforniassa, josta delegaatteja tulee enemmän kuin mistään muualta. Yhtä kaikki: Sanders ja Biden jatkavat supertiistain jälkeen tasaviivalta.
Tulokset merkitsevät ennen muuta sitä, että demokraattisen puolueen suuri sisäinen jakaannus jatkuu ja pahenee. Siinä ottavat mittaa toisistaan radikaali sosialistinen suuntaus, jota kannattaa puolueen jäsenistön aktivistien enemmistö, varsinkin nuoret ja korkeasti koulutetut, ja toisaalta puolueen vanha, suhteessa maltillisempi mutta myös vähälukuisampi ja väsyneempi eliitti – se sama joka teki Hillary Clintonista ehdokkaan vuonna 2016 ja kukisti Sandersin.
Vain Donald Trumpin päihittämisellä on demokraateille lopulta väliä. Mutta pystyykö näistä vaihtoehdoista siihen kumpikaan? Ei ainakaan, jos puolue lähikuukausina repii itsensä palasiksi yrityksissään etsiä vastausta tuohon kysymyksistä vaikeimpaan.
