Byrokratia ja ristiriitaiset vaatimukset kuormittavat suomalaisia työelämässä ja ovat vahvasti yhteydessä työuupumusoireiluun, selviää Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksesta.
Työssäkäyvistä suomalaisista 26 prosentilla oli kesällä 2026 kohonnut riski työuupua tai todennäköinen työuupumus. Sekä työntekijöillä että esihenkilöillä työuupumusoireita esiintyi yleisemmin kuin ennen koronapandemiaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten työn vaatimusten esiintyvyyttä ja yhteyttä työuupumukseen. Keskeisiksi tekijöiksi nousivat byrokratiavaatimukset ja rooliristiriidat.
– Usein puhutaan työn määrästä, mutta se ei ole välttämättä ykkösriskitekijä. Suurempi merkitys näyttää olevan sillä, että kankeat toimintatavat, riittämättömät työvälineet, tiedon hidas kulku tai ristiriitaiset odotukset tuovat työhön tarpeeton kitkaa. Nämä viimeksi mainitut voivat myös lisätä kiireen kokemuksia ja vähentää aikaa siltä, minkä työntekijä kokee ydintyökseen, sanoo tutkija Jie Li tiedotteessa.
Työpaikoilla byrokratiaa ja rooliristiriitoja voidaan tutkimuksen mukaan vähentää esimerkiksi yksinkertaistamalla prosesseja ja selkeyttämällä sitä, mitä työssä pitäisi ensisijaisesti tehdä.
– Kannustan määrittelemään ydintyön ja karsimaan yhdessä tehtäviä, jotka eivät tue tavoitteita. Sopikaa työyhteisössä, miten toimitaan ja mitä priorisoidaan, kun työn eri vaatimukset ovat ristiriidassa. Arvioikaa säännöllisesti esimerkiksi raportointikäytäntöjä, tiedonkeruuta ja prosesseja: mitä voidaan lopettaa, yksinkertaistaa tai tehdä harvemmin, Jie Li kehottaa.
Myös työn epävarmuus, liiallinen määrä, yksitoikkoisuus ja fyysinen kuormittavuus ovat työuupumuksen riskitekijöitä, mutta niiden merkitys oli väestötasolla keskimäärin pienempi.
Työkyky on samalla hieman parantunut
Työuupumusoireilun pysymisestä huolimatta suomalaisten kokemus omasta työkyvystään on vahvistunut.
Kesällä 2026 työssäkäyvistä suomalaisista 43 prosenttia piti työkykyään erinomaisena. Vuotta aiemmin osuus oli 39 prosenttia.
Miten Suomi voi? -tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa erikseen myös työkyvyn viittä osa-aluetta: fyysistä, kognitiivista, sosiaalista, emotionaalista ja osaamiseen liittyvää työkykyä.
Vahvimmaksi suomalaiset arvioivat fyysisen työkykynsä. Vastaajista 67 prosenttia pystyi vastaamaan täysin työnsä fyysisiin vaatimuksiin, kuten seisomiseen tai tavaroiden nostamiseen.
Heikoin tulos saatiin emotionaalisesta työkyvystä. Vastaajista 41 prosenttia arvioi pystyvänsä täysin vastaamaan tunteisiin liittyviin vaatimuksiin, kuten muiden ihmisten tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn.
– Työkyky on moniulotteisempi asia kuin moni tulee ajatelleeksi. Ihminen voi olla täysin työkykyinen yhdellä osa-alueella, vaikka tarvitsisi tukea toisen osa-alueen vahvistamiseksi. Lisäksi eri työtehtävissä korostuvat erilaiset työn vaatimukset. Tämän tiedon valossa työtehtäviä voisi pyrkiä muokkaamaan tarpeen mukaan ja mahdollistaa työuran jatkuminen, kertoo tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Kognitiivinen, emotionaalinen ja osaamiseen liittyvä työkyky vahvistuivat kesästä 2025. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky säilyivät ennallaan. Etätyön määrä ei ollut yhteydessä yleiseen työkykyyn.
Nuorilla hyvä työkyky, mutta heikompi työhyvinvointi
Nuorempi ikä oli yhteydessä parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen työkykyyn mutta heikompaan sosiaaliseen työkykyyn.
Alle 30-vuotiaista yli puolet arvioi työkykynsä erinomaiseksi. Muilla työhyvinvoinnin mittareilla nuorten tilanne oli kuitenkin vanhempia ikäryhmiä heikompi.
Mitä nuorempi vastaaja oli, sitä vähemmän hän koki työn imua ja sitä enemmän työssä tylsistymistä. Myös yksinäisyys oli yleisempää nuoremmilla.
Eri ikäryhmien välillä ei sen sijaan havaittu eroja työuupumusoireilussa.
Miten Suomi voi? -tutkimuksen aineisto koostuu työssäkäyvien 18–65-vuotiaiden suomalaisten kyselyvastauksista. Kesän 2025 aineistossa oli 3 823 ja kesän 2026 aineistossa 3 778 vastaajaa.