Euroopalla on kiireellinen tarve vahvistaa omia puolustuskykyjään. Venäjän jatkuva uhka yhdistettynä kasvavaan epävarmuuteen Yhdysvaltojen pitkän aikavälin sitoutumisesta Euroopan turvallisuuteen ovat pakottaneet Euroopan strategiseen uudelleen ajatteluun, kirjoittaa Brussels School of Governancen apulaisprofessori Demir Murat Seyrek Europen Policy Center -ajatushautomon raportissa.
EU-maat ovat vastanneet haasteisiin lisäämällä puolustusmenoja ja käynnistämällä uusia unionitason aloitteita, kuten ReArm Europe Plan/Readiness 2030 -puolustusaloitteen. Samaan aikaan yhteistyötä Euroopan unioniin kuulumattomien Nato-maiden kanssa on tiivistetty, erityisesti Norjan, Britannian ja Turkin kanssa.
Muuttuvassa strategisessa kentässä Turkin geopoliittinen merkitys EU:lle on Seyrekin mukaan kasvanut merkittävästi. Naton toiseksi suurin asevoima ja strateginen sijainti lisäävät maan potentiaalia yhteistyökumppanina. Tätä potentiaalia ei kuitenkaan ole juuri hyödynnetty johtuen pysyvistä poliittisista rajoitteista.
Turkin ja EU:n suhteet ovat rakenteellisesti monimutkaisia. Unionin johtajat kuvaavat Turkkia ”kumppaniksi”. Virallisesti maa on edelleen EU:n jäsenehdokas ja siksi enemmän kuin kumppani, kirjoittaa Seyrek. Jäsenyysneuvottelut ovat käytännössä jäissä pääosin Turkin demokratian heikkenemisen takia.
EU:lla on myös pitkäaikainen huoli oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien toteutumisesta Turkissa. Tämä on ydinongelma EU:lle: miten syventää yhteistyötä Turkin kanssa, kun jäsenyys on sakannut, poliittiset eroavuudet jatkuvat eikä yhteistyöstä ole pitkän aikavälin visiota.
Syyrian sisällissodan laukaisemasta maahanmuuttokriisistä lähtien EU:n ja Turkin kaupalliset suhteet ovat kasvaneet. Vaikka siitä on syntynyt lyhytaikaisia tuloksia, kaupankäynti ei nykyisenä nopeiden geopoliittisten muutosten ja kiihtyvän turvallisuuskilpailun aikana enää riitä suhteiden perustaksi. Luottamus, ennustettavuus ja minimimäärä yhteisiä arvoja ovat yhä olennaisia.
Puolustusyhteistyö edellyttää pitkäaikaista suunnittelua ja korkean tason poliittista yhdenmukaisuutta enemmän kuin monet muut yhteistyön alueet. Turkin sotilaalliset kyvyt, kasvava puolustusteollisuus ja halukkuus osallistua Euroopan uuteen puolustusarkkitehtuuriin olisivat selkeitä etuja.
Edellä mainitut poliittiset huolet ovat kuitenkin vakavia esteitä sille, minkä vuoksi Turkkia ei ole hyväksytty mukaan Security Action for Europe (SAFE) -rahoitusvälineeseen, vaikka muun muassa Kanada hyväksyttiin.
EU:n ja Turkin puolustusyhteistyö etenee hitaammin kuin kumpikaan osapuoli haluaisi. Turkin puolustusministeri Yasar Güler kehotti Euroopan valtioita olemaan aliarvioimatta Ankaran roolia alueellisessa turvallisuudessa varoittaen, että Turkin jättäminen Euroopan uusien puolustussuunnitelmien ulkopuolelle vaarantaa mantereen turvallisuuden.
– Arviomme mukaan tämä EU:n lähestymistapa vahingoittaa Euroopan turvallisuutta ja kestävyyttä enemmän kuin Yhdysvaltojen joukkojen vähentäminen Euroopasta, totesi Güler.