Verkkouutiset

EU

Frontexin asiantuntija: Rajojen sulkutoimet jäsenmaiden käsissä

Euroopan rajavalvontavirasto Frontexista korostetaan, että rajojen sulkemisiin liittyvät toimet ovat jäsenmaiden päätöksentekijöiden käsissä. Taustalla vaikuttavat erilaiset tilanteet ja jäsenmaiden ”kansalliset kyvyt” vastata haasteisiin.

– On jäsenmaiden päätöksentekijöiden asia, suljetaanko rajoja vai ei, kommentoi asiantuntijalähde asiaa suomalaistoimittajille Frontexin päämajassa Puolan Varsovassa maanantaina.

Suomi päätti tänään tiistaina sulkea koko itärajan kahdeksi viikoksi. Tätä ennen oli päätetty jo kaikkien muiden, paitsi pohjoisimman rajanylityspaikan Raja-Joosepin sulkemisesta. Kansainvälisen suojelun hakeminen keskitetään tuoreen päätöksen mukaan nyt vain lento- ja vesiliikenteen rajanylityspaikoille.

Frontexin asiantuntija ennakoi jo maanantaina, että turvapaikanhakijoiden paine Suomen itärajalla tulee jatkumaan. Hän vertasi tilannetta Valko-Venäjän ja Puolan rajaan, jossa myös paine on jatkunut vuodesta 2021 lähtien.

– Todennäköisesti näin tulee tapahtumaan myös Suomen ja Venäjän rajalla.

Frontexin asiantuntijan mukaan itärajalla ei ole säännöllisiä salakuljettajien verkostoja verrattuna moniin muihin maihin. Venäjä ”kontrolloi sitä, mitä itärajalla tapahtuu.” Tilanne on samankaltainen kuin Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, jossa siirtolaispaine on Valko-Venäjän organisoimaa.

Suomi on pyytänyt Frontexilta lisäapua itärajan valvontaan ja noin 50-60 hengen vahvuisen joukon on määrä aloittaa työnsä Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla keskiviikkona. Varsovan päämajasta kommentoitiin jo maanantaina, että virasto on valmis lähettämään tarvittaessa myös lisäapua riippuen siitä, miten tilanne itärajalla kehittyy.

Frontexin lisäresurssit painottuvat maastorajavalvontaan. Rajavalvontaviraston asiantuntijat eivät ottaneet maanantaina Varsovassa kantaa kysymyksiin, miten tehokkaina erilaisia esteitä tai aitoja pidetään pyrittäessä estämään rajanylityksiä pitkällä itärajalla. Esteet ovat ”osa rajavalvontaa” ja päätökset ovat suomalaisviranomaisten käsissä.

Julkisuudessa on viime aikoina herännyt keskustelua niin kutsutusta push back -linjasta, jossa Valko-Venäjän puskemia turvapaikanhakijoita ei ole käytännössä päästetty rajan yli lainkaan. Asia nousi esiin myös Latvian pääministerin vierailulla Suomessa viime viikolla. Toimintaa on arvosteltu ihmisoikeusjärjestöissä ja -elimissä, mutta tiukkaa linjaa vetäneet maat ovat korostaneet, että kyse on hybridioperaatiosta.

Vaikka kyse on kansainvälisten sopimusten vastaisesta toiminnasta, käytännössä push back -linjaa on EU:ssa hiljaisesti hyväksytty.

Frontexista todetaan, että ”erilaisilla jäsenmailla voi olla erilaisia käsityksiä ihmisoikeuksista”. Rajavalvontavirastosta korostetaan, että operaatioissa, joissa järjestö on mukana, sen toimijat eivät voi syyllistyä laittomuuksiin.


LUE MYÖS:

Näin itärajan sulkua perustellaan – hallituksen muistio julki

”Jälleen esimerkki salamyhkäisestä valmistelusta” – Mepin mukaan EU ei jätä metsiä rauhaan

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok./EPP) mukaan EU:n komissio ”ei jätä metsiä rauhaan”, vaan se on julkistanut uuden asetusehdotuksen.

– Lainsäädäntökausi vetelee viimeisiään, mutta vauhti metsiin vaikuttavien aloitteiden suhteen ei ole hidastunut. Vielä viime viikolla komissio julkisti asetusehdotuksen koskien metsien monitorointia, hän kertoo X-viestialustalla.

Sarvaamaa kirjoittaa kolumnissaan Maaseudun Tulevaisuudessa, että esitys on jälleen täydellinen esimerkki salamyhkäisestä valmistelutyöstä, jossa demokratian peruspilareita ei täysin kunnioiteta.

– Alun perin komissio viesti halustaan auttaa jäsenmaita, ja osa tämän jopa uskoi.

Todellisuudessa komission väitteistä huolimatta sidosryhmiä on konsultoitu vähintään yksipuolisesti ja vuodetusta versiosta paistaa vahva valvontahalu, Sarvamaa katsoo.

Hänen mukaansa komissiosta vuodettiin hiljattain aloitteen sisältö, josta paljastuu, että kansalaisia ja sidosryhmiä ei ole kuunneltu.

– Vuodettu versio on esimerkiksi sisältänyt yli 30 indikaattoria, joiden kerääminen voisi pahimmassa tapauksessa valua jopa metsänomistajalle itselleen. Näiden lisäksi aloite sisältää liudan delegoituja säädöksiä eli sillä pyritään lisäämään komission lainsäädäntövaltaa entisestään. Dataa tultaisiin käyttämään aloitteen sisältämään pitkän välin metsäsuunnitteluun.

– Tällainen lainvalmistelu Euroopan tasolla ei kerta kaikkiaan käy laatuun.

Sarvamaan mukaan usein metsäaloitteisiin liittyvät yksityiskohdat kohahduttavat Suomessa vasta, kun jokin räikeä yksityiskohta on jo menossa läpi EU-päätöksentekomankelista – joskus metsiin liittyviä ”viritelmiä” on onnistuttu torppaamaan parlamentissa ennen kuin asia on nähnyt edes päivänvaloa.

– On äärimmäisen tärkeää äänestää tulevissa EU-vaaleissa niitä ehdokkaita, jotka jaksavat jatkaa Suomen metsätaistelua kansallisen päätäntävallan säilyttämiseksi, Sarvamaa sanoo.

Useampi kuin kolme neljästä suomalaisesta on Nato-myönteinen

Yli kolme neljästä (77 prosenttia) suomalaisesta suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, paljastaa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn tuore arvo- ja asennetutkimus.

Suomalaisten näkemykset ovat pysyneet vakaina Suomen jätettyä Nato-hakemuksen toukokuussa 2022. Vain kahdeksan prosenttia suomalaisista suhtautuu liittokuntaan kielteisesti ja 14 prosenttia ottaa neutraalin kannan.

Enemmistö suomalaisista suhtautuu Nato-jäsenyyteen myönteisesti sukupuoleen, ikään, koulutukseen, sosioekonomiseen asemaan tai asuinpaikkaan katsomatta. Nato-myönteisyys on myös vahvaa kaikkien puolueiden kannattajaryhmissä.

Nato ja EU nähdään tärkeinä tekijöinä Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta, mutta myös Nato-jäsenyys nauttii laajempaa tukea.

Varauksellisimpia Nato-jäsenyyttä kohtaan ovat vasemmistoliiton kannattajat, joista puolet suhtautuu myönteisesti ja neljäsosa kielteisesti jäsenyyteen.

– Suomalaiset eivät ole tulossa vähäisimmissäkään määrin katumapäälle Nato-jäsenyyden suhteen, vaan päätös liittyä läntiseen puolustusliittoon on perusteellinen, toteaa aiheesta artikkelin kirjoittanut EVAn toimituspäällikkö Sami Metelinen tiedotteessa.

Myös EU:n kannatus korkealla

Myös suhtautuminen Euroopan unioniin on kasvussa: EU-myönteisyys on noussut 68 prosenttiin. Se on kasvanut 18 prosenttiyksikköä kolmessa vuodessa.

Yli kaksi kolmasosaa (68 prosenttia) suomalaisista suhtautuu Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti. Kielteisen kannan ottaa 16 prosenttia, ja yhtä moni suhtautuu unioniin neutraalisti. EU-myönteisyys on kasvanut syksyn 2020 edellisistä pohjalukemista 18 prosenttiyksikköä. Kolme vuotta sitten suomalaisten epäilevämpiä EU-asenteita selitti muun muassa keskustelu elpymispaketista, mutta tämän jälkeen havaitun kannatuksen kohentumisen selittää kansainvälisen politiikan tilanteen kiristyminen ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Perussuomalaisten äänestäjät ovat ainoa väestöryhmä, jossa enemmistö (52 prosenttia) suhtautuu EU-jäsenyyteen kielteisesti. Toisaalta reilu neljäsosa (27 prosenttia) heistäkin suhtautuu jäsenyyteen myönteisesti. Vielä kolme vuotta sitten, syksyn 2020 mittauksessa 74 prosenttia perussuomalaisista suhtautui kielteisesti EU:hun ja vain 10 prosenttia myönteisesti.

– Turvallisuus on kysymys, josta suomalaisilla on hyvin yhtenäiset näkemykset. Siksi Nato-jäsenyys nauttii varauksettomampaa tukea kuin EU, tiivistää Metelinen.

Näin kysely tehtiin

Tulokset perustuvat 2045 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

Tiedot kerättiin 15.–27.9.2023. Vastaajat edustavat manner-Suomen 18–79-vuotiasta väestöä.

Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla.

Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta.

EVAn arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.

Strategisesta itsenäisyydestä haaveileva Eurooppa on yhä täysin riippuvainen USA:sta ja Kiinasta

Euroopan tulevaisuuden yllä on lukemattomia epävarmuustekijöitä, joiden takaa löytyvät vuosikymmenten mittaan kumuloituneet väärät poliittiset päätökset ja jopa vaarallisiksi osoittautuneet virhelaskelmat.

Euroopassa uskottiin vuosikymmeniä siihen, että unionin integraatioprosessi syvenee kivuttomasti. Edelleen oletettiin, miten neljä EU:n perusvapautta: palveluiden, pääomien, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus riittäisivät takaamaan maanosan kehityksen kauas tulevaisuuteen. Kaupan ja investointien jatkuva edistäminen oli kuitenkin aivan liian pitkään EU:n pääprioriteetti. EU:ssa ei koettu tärkeänä päivittää perusvapauksien rinnalle maanosan turvallisuuteen liittyvää pohjaa. Unionin turvallisuuslauseke 49:2, joka velvoittaa jäsenmaita auttamaan toisiaan kriisin keskellä, tuntui jo alun alkaenkin löysältä puheelta ilman mitään varsinaista substanssia. Myös suurin osa Naton jäsenmaista löi laimin puolustuksensa, teollinen jättiläinen Saksa pahimpana esimerkkinä.

Muutos eurooppalaisten johtajien puolustuspolitiikan asenteissa oli kaiken kaikkiaan aivan liian hidas. Venäjän hyökkäys Ukrainan Krimille ja sen miehitys maaliskuussa 2014, sotatoimien käynnistäminen Itä-Ukrainassa, sekä lopulta diktaattori Vladimir Putinin aloittama täysimittainen sota Ukrainaa vastaan herättivät osittain Euroopan johtajat toimimaan. EU:n maaliskuussa 2022 lanseerattu strateginen kompassi, jossa määritellään yhteinen visio puolustus- ja turvallisuusalan toimista seuraavan vuosikymmenen ajalle, on kuitenkin vasta hyvä lähtökohta.

Strateginen kompassi tarvitsee ympärilleen vielä huomattavan paljon konkretiaa ja yhteistyötä. Avainasemassa ovat eurooppalaiset puolustusteollisuuden yritykset ja niiden kyky toimia yhdessä maanosan turvallisuuden varmistamiseksi.

Myös Euroopan raaka-aine allianssi ERMA:n (European Raw Material Alliance) perustaminen vuonna 2020 on ollut askel oikeaan suuntaan osana Euroopan autonomian vahvistamista. ERMA:n tavoite on ollut vähentää maanosan riippuvuutta strategisesti tärkeiden raaka-aineista Euroopan ulkopuolisista maista. ERMA haluaa myös parantaa Euroopan omaa tuotantoa sekä edistää edelleen raaka-aineiden ja niistä jalostettujen tuotteiden kierrätystä ja tehostaa raaka-aineiden hankintoja kolmansista maista.

Todellisuus on kuitenkin karu.

Raaka-aineriippuvuus on ongelma

Jos Eurooppa haluaa joskus itsenäistyä ja kyetä toimimaan riippumatta Yhdysvalloista – Kiinasta puhumattakaan – on tavoitteen ensimmäinen askel yleiseurooppalaisen puolustusteollisuuden luominen.

Euroopassa on paljon korkean osaamistason teknologiaa, aina keinoälytutkimusta ja lentokone- ja avaruusteollisuutta myöten. Euroopassa on myös laajalti raskaan teollisuuden osaamista ja korkeaa tietotaitoa hyvinkin moninaisten raaka-aineiden prosessoinneissa. Kaikki edellä mainitut osaamisalueet ovat äärimmäisen tärkeitä, kun puolustusteollisuutta kehitetään.

Puolustusteollisuuden kehittämisen esteenä on kuitenkin merkittävä rakenteellinen ja vaikeasti ratkaistava ongelma: eurooppalainen puolustusteollisuus on vielä toistaiseksi täysin riippuvainen raaka-aineista, jotka tulevat Euroopan ulkopuolelta.

EU:n komission jo vuonna 2016 tilaama selvitys tunnisti 47 erilaista raaka-ainetta, jotka olivat tärkeitä eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle. Edellä mainitusta määrästä peräti 39 raaka-ainetta oli teollisuudelle suoranaisia välttämättömyystuotteita.

Käytännössä ilman edellä mainittuja raaka-aineita eurooppalainen metalliteollisuus ei kykenisi valmistamaan muun muassa erikoisterästä ja myymään sitä edelleen eteenpäin puolustusteollisuuden tarpeisiin.

Ongelmaa syventää edelleen se, että raaka-aineiden lähtömaana ovat usein Kiina ja monet päiväntasaajan eteläpuolella olevat Afrikan maat. Ne taas ovat toimineet jo pitkään yhteistyössä Venäjän ja Kiinan kanssa.

Afrikan yhteistyö Kiinan ja Venäjän kanssa on ulottunut monissa tapauksissa teiden ja satamien rakentamisesta aina paljon julkisuutta saaneisiin valtion turvallisuuspalveluihin saakka. Venäjälle ja Kiinalle Afrikka on siten ollut strateginen valinta.

Kiina on strateginen ongelma myös USA:lle

Euroopan aseteollisuus ei ole Kiina-riippuvuutensa kanssa yksin, vaan ongelma koskee jopa Euroopan tärkeintä liittolaista ja aseiden toimittajaa Yhdysvaltoja.

Kiina on kriittisten raaka-aineiden suurin globaali toimittaja, kun tarkastelussa ovat mukana kaikki harvinaiset maametallit (REE:t) ja muut kriittiset raaka-aineet. Niillä tarkoitetaan raaka-aineita, jotka ovat välttämättömiä niin kansalaisten jokapäiväiselle elämälle kuin laajalle joukolle eri teollisuudenaloja. Kriittisissä raaka-aineissa keskeistä on myös niihin liittyvä merkittävä toimitus- ja saatavuusriski, jolloin niiden ympärille syntyy myös maailmanpoliittinen ja strateginen ulottuvuus.

Länsimaiden näkökulmasta vaarallisinta on se, että jopa amerikkalaiset asejärjestelmät ovat viime kädessä riippuvaisia Kiinasta. Pitkälle kehittyneistä asejärjestelmistä puhuttaessa unohdetaan hyvin usein se, miten asejärjestelmät nojautuvat aina harvinaisiin maametalleihin. Esimerkiksi amerikkalaisten ohjusten ohjausjärjestelmät, tutkat ja kaikuluotaimet pitävät sisällään useita raskas-ja maametalleja.

Kiina on hallinnut jo pitkään maailman harvinaisten maametallien tuotantoa, ja mikä vielä edellistäkin vaarallisempaa, Kiina kontrolloi edelleen myös raaka-aineiden prosessointia. Tämä muodostaa kriittisen pullonkaulan Yhdysvaltojen ja muun maailman turvallisuuden kannalta.

Edellä mainittua taustaa vasten ei ole enää kummallista pohtia, miten Euroopan kyky suunnitella ja tuottaa puolustukselle välttämättömiä tarvikkeita on hapertunut. Eurooppa ei kykene tuottamaan lähitulevaisuudessa esimerkiksi viidennen sukupolven hävittäjiä, vaan on tukeutunut amerikkalaisvalmisteisiin Lockheed Martin F-35-hävittäjiin. Sama koskee eurooppalaista ammusteollisuutta.

Maailman viisi suurinta aseteollisuusyritystä ovat Yhdysvalloissa. Tukholman kansainvälisen rauhan tutkimuslaitos Siprin kokoaman sadan suurimman yrityksen listan kärkipäähän sijoittui 40 amerikkalaisfirmaa, joiden yhteenlaskettu aseiden myynti oli toissa vuonna 299 miljardia dollaria.

Eurooppalaisten vielä vasta pohtiessa aseteollisuutensa tilaa, Venäjällä on taas siirrytty jo kohti sotataloutta. Strateginen kumppanuus Kiinan kanssa ja sujuvat yhteydet Afrikan diktaattoreihin takaavat venäläiselle puolustusteollisuudelle tarvittavat raaka-aineet ja puolivalmisteet myös jatkossa.

Venäjä ja Vladimir Putin pelaavat pitkää peliä. Moskova on ollut jo pitkään tietoinen erityisesti Euroopan heikkouksista. Koska aseteollisuutta ei ajeta hetkessä ylös, päätöksillä ja toimenpiteillä on nyt todella kiire. Jos Yhdysvalloissa vaihtuu vuoden päästä valta, Eurooppa on todellisessa vaarassa jäädä yksin erityisesti ammusten ja sotakaluston toimitusten suhteen.

Eurooppalaisten on huolehdittava vihdoin itsestään

Euroopassa unohdetaan valitettavan usein se, miten Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on ollut säännöllisesti kausia, jolloin Eurooppa on jäänyt vähäiselle huomiolle maan kiinnostuksen ollessa toisaalla. Näin on ollut Theodore Rooseveltin (1901–1909) presidenttikaudesta lähtien aina 2000-luvulle asti. Tämä nähtiin esimerkiksi Barack Obaman ensimmäisellä kaudella. Euroopassa unohdetaan usein myös se, että Yhdysvallat ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö tai sotilaallinen automaatti, jolta voidaan saada vastikkeettomasti tukea ja apua aina silloin, kun Euroopassa on hätä. Yhdysvallat on poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen supervalta, joka tukee liittolaisiaan aina silloin, kun maa näkee siitä itse hyötyvänsä.

Lähihistoriassa on ollut myös tilanteita, jolloin Yhdysvaltain ja Euroopan intressit eivät ole kohdanneet, vaan ovat olleet jopa ristiriidassa keskenään. Näin kävi Suezin kriisissä (1956) , kun Britannia ja Ranska aloittivat sodan Egyptiä vastaan. Vielä tuoreempi esimerkki länsiliittouman ristiriidoista on Syyrian sodasta. Presidentti Donald Trump päätti vetää amerikkalaiset joukot pois Koillis–Syyriasta, jonka seurauksena kurdiliittolaiset jäivät turkkilaisten joukkojen armoille. Trumpin päätös sai Ranskan presidentti Emmanuel Macronin julistamaan saman tien Naton ”aivokuolleeksi” järjestöksi.

Strateginen autonomia on haavekuva

Groningenin yliopiston tutkija Xiatong Yang julkaisi muutama kuukausi sitten kriittisen analyysin Emmanuel Macronin visiosta itsenäisestä ja autonomisesta Euroopasta. Macronin ajattelun lähtökohta on se, että Ranska ei suostu olemaan maailmanpolitiikassa Yhdysvaltain vasalli vaan pikemminkin yhteistyökumppani. Macron haluaa niin ikään, että Eurooppa muodostaa itse näkemyksensä maanosan tulevaisuudesta, eikä ole konfliktin osapuoli sodissa, joissa sen omat intressit eivät ole uhattuina. Käytännössä Euroopan pitäisi tulevaisuudessa muodostaa maailmanpolitiikassa kolmas napa Kiinan ja Yhdysvaltain rinnalle.

Yangin mukaan ajatus on kuitenkin kaiken kaikkiaan vaikeasti toteutettava ja jopa epärealistinen. Eurooppa on monella tapaa Kiinan lisäksi riippuvainen Yhdysvaltain sotilaallisesta ja teollisesta tuesta. Ukrainan sota räjäytti viimeinkin eurooppalaisten johtajien tajunnan kylmään reaalimaailmaan, jossa maanosan riippuvaisuus amerikkalaisten tuesta oli kasvanut eksponentiaalisiin mittoihin. Siprin mukaan vuosien 2017 ja 2022 välisenä aikana USA yksin varusti ja toimitti 65 prosenttia puolustusliiton aseiden määrästä.

Yangin mukaan trendi on tulevaisuudessakin vastaavanlainen ja koko ajan kasvava. Eurooppa on siis jatkossakin riippuvainen Yhdysvaltain tuesta. Ajatus autonomisesta Euroopasta vahvana itsenäisenä toimijana on jo puolustusteollisuuden lähtökohtien vuoksi lähivuosien aikana mahdoton ajatus.

ERMA:n perustaminen ja EU:n strateginen kompassi ovat  hyviä askeleita eteenpäin maanosan turvallisuuden takaamiseksi. Kumpikaan ei kuitenkaan poista tehtyjä virheitä Venäjä-politiikan kanssa. Eurooppa maksaa raskasta hintaa siitä, että se ei ole pitänyt riittävästi huolta omasta puolustusteollisuudestaan.

Miten käy tavoitteen miljoonasta ammuksesta Ukrainaan? Nyt puhuu pääjohtaja Timo Pesonen

Tavoite miljoonasta tykistön ammuksesta Ukrainaan – se oli kunnianhimoinen. Tämän myöntää suoraan Timo Pesonen, joka on EU:n komission puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston (DG DEFIS) pääjohtaja.

– Siinä tilanteessa, kun Ukrainan presidentti pyysi apua – ja esitti myös lukutoiveen – oli selvää, että EU-maiden oli tähän vastattava. Samalla toki tiesimme, ettei tämä tule olemaan helppoa. Euroopassa ei ollut varauduttu enää tavanomaisin asein käytävään sotaan. Puolustusvoimia oli ajettu alas, puolustusbudjetteja oli ajettu alas. Tällaiseen sotaan ei juuri missään varauduttu – paitsi esimerkiksi Suomessa ja Puolassa, Pesonen sanoo Verkkouutisten haastattelussa.

EU-maat lupasivat maaliskuussa 2023 toimittaa Ukrainalle miljoona tykistön ammusta vuoden sisällä. Tykistön ammuksia oli toimitettu lokakuun loppuun mennessä julkisten tietojen mukaan noin 300 000.

– Teemme kaikkemme, jotta siihen (tavoitteeseen) päästään. Tulemme pääsemään lähelle sitä – on mahdollista, että pääsemme tavoitteeseen. Tässä on vielä aikaa.

Et pidä tätä mahdottomana?

– En.

Timo Pesonen istuu marraskuussa neuvotteluhuoneessa EU:n komission tiloissa Helsingissä. Ulkona vihmoo räntää tai oikeastaan vettä. Pesonen työskentelee vakituisesti Brysselissä. Hänen johtamallaan puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden osastolla työskentelee 300 ihmistä, joista sata puolustusteollisuuden puolella.

– Olemme pieni toimija komission mittakaavassa. En valita – otamme osaavasta porukasta irti, minkä saamme, Pesonen toteaa pilke silmäkulmassa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 katseet ovat kääntyneet EU:n puolustusteollisuuden kykyyn – tai puutteisiin– vastata Ukrainan puolustustaistelun tarpeisiin. ”Miljoona tykinammusta” on vain yksi pala kokonaisuutta, jota Pesonen lähtee tässä avaamaan.

EU:n puolustusteollinen yhteistyö – tämä koostuu Pesosen sanoin ”kolmesta pilarista”. Ensimmäinen on Euroopan puolustusrahasto, josta päätettiin jo Jean-Claude Junckerin komission aikana. Budjetti vuosille 2021-2027 on kahdeksan miljardia euroa. Tarkoitus on tukea tutkimusta ja innovaatioita.

– Yritykset voivat hakea rahoitusta, komissio tekee esityksen rahoitettavista hankkeista ja jäsenmaat päättävät.

Toinen pilari koostuu Venäjän hyökkäyssodan jälkeen perustetusta kahdesta tukivälineestä ja ne ovat tilapäisiä. Ensinnäkin jäsenmaiden yhteisiä puolustushankintoja tuetaan 300 miljoonalla eurolla vuoden 2025 loppuun mennessä.

– Hakuprosessit tämän osalta ovat vasta alkamassa. Tarkoituksena on, että kun EU:n jäsenmaat hankkivat yhdessä puolustusmateriaalia Euroopasta, ne voivat saada tähän porkkanarahoitusta EU:n budjetista. Tuki menee suoraan jäsenmaille.

Toinen tilapäinen tukiväline on ampumatarvikkeiden tuotantoa tukeva säädös (ASAP). Tähän on budjetoitu 500 miljoonaa euroa. Tarkoitus on auttaa EU-maiden puolustusteollisuutta lisäämään ammustarvikkeiden tuotantokapasiteettia.

– Hakuprosessit ovat käynnissä ja yritykset ovat suoraan tuen saajia. Alkuvuonna tehdään päätöksiä. Tämä on jatkoa miljoonan ammuksen tavoitteeseen.

Kolmas pilari on eurooppalainen puolustusstrategia, jota paraikaa EU:ssa valmistellaan. Kyse on isosta kuvasta – väistämättömästä muutoksesta, jota Venäjän sota Ukrainassa on vauhdittanut. EU-maissa olevan puolustusteollisuuden pitäisi puhaltaa nykyistä paremmin yhteen.

Turvata kriittisten raaka-aineiden ja teknologian saanti. Kyetä kasvattamaan tuotantoaan tehokkaasti. Ja tarvittaessa nopeasti.

– Vuoden 2024 alkukuukausina komission on määrä tehdä tästä puolustusstrategiasta esitys jäsenmaille ja EU-parlamentille.

Strategialla pyritään vastamaan ongelmaan, jossa puolustusteollisuus on EU:ssa liian ”hajallaan”.

– Euroopassa on useita taistelupanssarivaunutyyppejä, amerikkalaisilla yksi tai kaksi. Rynnäkkökivääreitä täällä on montaa eri mallia. EU-maissa on vahvaa, omista perinteistään kumpuavaa puolustusteollisuutta ja alan yrityksiä. Kun nämä sitten osallistuvat tarjouskilpailuihin ja kilpailevat keskenään – vaikkapa Euroopan ulkopuolella, jossa olisi vientimahdollisuuksia, emme välttämättä pärjää. Meillä on enemmän pieniä toimijoita verrattuna amerikkalaisiin, israelilaisiin tai korealaisiin toimijoihin.

”Venäjä on ja pysyy”

Palataan Euroopan puolustusteollisuuden ongelmiin tässä ja nyt. Poliittiset julistukset eivät riitä, vaan tarvitaan tilauksia. Tätä on painottanut Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko. Turun Sanomille lokakuussa antamassaan haastattelussa hän totesi, että yritysten kärsivällisyys alkaa horjua.

– Tuija on asian ytimessä. On selvää, ettei yritys voi tehdä päätöksiä tietämättä, mikä puolustusmateriaalin tarve Euroopassa on vaikkapa viiden vuoden päästä. Oma näkemykseni on, että riippumatta siitä, mikä tilanne Ukrainassa on muutaman vuoden päästä, Euroopan täytyy olla tulevaisuudessa paremmin varustautunut tällaisten konfliktien varalta. Meillä on oltava enemmän varastoitua materiaalia ja enemmän kapasiteettia tuottaa ammuksia, jos niitä tarvitaan.

Miksi?

– Venäjä on ja pysyy.

Pesonen korostaa, että Euroopan puolustusteollisuuden vahvistaminen hyödyttää myös Natoa. Kyse ei ole päällekkäisyyksistä:

– EU-maat ovat lähes kaikki myös Natossa. Sama kalusto ja materiaalit ovat myös puolustusliiton käytössä. Kaikki tämä vahvistaa Natoa liittokuntana.

EU:n puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosastoa johtava Timo Pesonen on kuvannut tässä haastattelussa EU:n rahoitusmekanismeja ja pyrkimyksiä kasvattaa EU-maiden puolustusteollisuuden kapasiteettia. EU:ta arvostellaan kuitenkin jatkuvasti siitä, että lupaukset ja puheet eivät muutu käytännön teoiksi.

Liettuan ulkoministeri Gabrielius Landsbergis jyrähti lokakuussa viestipalvelu X:ssä – liittyen EU-maiden vaikeuksiin päästä ammuslupaukseen – että ”eurooppalaisten saamattomuus on uskomatonta” ja että ”meidän ei pidä seistä jähmettyneinä auton etuvaloissa, kun rohkeat ukrainalaiset kuolevat.”

Miltä tällaiset puheet kuulostavat?

– Itsekin muistutan tästä sodan todellisuudesta keskusteluissa jäsenmaiden kollegojen ja teollisuuden kanssa. Ukraina taistelee koko eurooppalaisen demokratian puolesta. On hyvä, että  asioista puhutaan julkisesti.

”EU-sääntelyvyöryn vuoksi elintarvikealan yritykset kärsivät jo byrokratiaburnoutista”

Viime vuosien EU-sääntelyvyöryn vuoksi elintarvikealan yritykset kärsivät jo byrokratiaburnoutista, sanoo Elintarviketeollisuusliiton hallituksen puheenjohtaja, Valion toimitusjohtaja Annikka Hurme.

Hän haluaa, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyvystä huolehtiminen nousee nykyistä vahvemmin EU-päättäjien pöydälle.

– Nyt tarvitaan sääntelyrauhaa. EU uhkaa säädellä itsensä lopullisesti kilpailukyvyttömäksi alati muuttuvilla vaatimuksillaan. Yhdysvalloissa toimitaan toisin: mahdollistetaan yritysten kasvua ja edistetään vihreää siirtymää kannustein.

– Yritykset tarvitsevat ennakoitavuutta sääntelyyn, malttia verotukseen ja kohtuutta kustannuksiin. Näin luodaan ruoka-alalle mahdollisuudet investoida, synnyttää uusia työpaikkoja ja varmistaa ruuan riittävyys myös huonoina aikoina, Hurme sanoo.

Euroopan kilpailukyvyn heikentyessä erityisesti suurissa EU-maissa maksettujen erilaisten valtiontukien määrä on räjähtänyt. Se vaarantaa tasapuolista kilpailua yritysten kesken ja heikentää sisämarkkinoiden toimintaa.

– Suomi tavoittelee elintarvikeviennin tuplaamista kuluvan vaalikauden aikana. Suomalaiset yritykset eivät pärjää kotimaisessa tai kansainvälisessä kilpailussa, jos muut EU-maat tukevat yritystensä investointiympäristöä tai jos EU:n ulkopuoliset maat osaavat käyttää sääntelyä kasvun kannusteena. Nyt on palattava takaisin kasvuun kannustavaan toimintaympäristöön, Hurme sanoo.

Elintarviketeollisuusliiton mukaan alan teollisuus on yksi eniten säännellyistä teollisuudenaloista Euroopassa. Alaa koskevista säädöksistä suurin osa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 90 prosenttia, tulee EU:sta. Elintarviketeollisuus on Euroopan merkittävin teollisuudenala useilla eri mittareilla.

Komissaari: Euroopan toimitettava Ukrainalle mahdollisimman paljon aseita

– Eurooppa täyttää velvoitteensa toimittaa Ukrainalle miljoona tykistökranaattia maaliskuuhun 2024 mennessä, mutta tätä varten useiden jäsenmaiden on muutettava toimitusprioriteettejaan ja keskityttävä ensisijaisesti Ukrainaan, Euroopan sisämarkkinoista vastaava komissaari Thierry Breton sanoi Euroopan parlamentissa tiistai-iltana Ukrinformin mukaan.

– EU:n miljoonan kranaatin sitoumuksen määräaika on kevät, Breton muistutti. Hän kertoi vierailleensa henkilökohtaisesti kaikissa Euroopan tehtaissa, joissa valmistetaan tykistökranaatteja. Breton totesi nähneensä, että tavoite voitaisiin saavuttaa ensi keväänä, mutta kurinalaisuutta on noudatettava.

– Puolan, Romanian, Bulgarian, Ranskan, Saksan ja Italian puolustusjohtajien pitäisi painostaa puolustusteollisuuttaan, jotta nämä tuotteet menevät suoraan Ukrainaan ja vasta sitten lopputulos taataan, komissaari rauhoitteli Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ilmaisivat pelkonsa, ettei EU pystyisi noudattamaan velvoitteitaan ajoissa.

Bretonin mukaan Euroopan pitäisi toimittaa Ukrainalle mahdollisimman paljon aseita.

– Ongelma ei ole kapasiteetissa, vaan siinä, että 40 prosenttia Euroopan puolustusteollisuuden tuotannosta toimitetaan Euroopan ulkopuolelle. Toisin sanoen puolustusministereitä pitäisi pyytää asettamaan selkeät painopisteet nimenomaan Ukrainalle ainakin lähikuukausiksi, komissaari totesi.

Parlamentissa esiteltiin myös raportti, jonka mukaan Pohjois-Korea on jo toimittanut Venäjälle vähintään miljoona tykistökranaattia, ja toimitukset muista maista jatkuvat.

Bretonilta kysyttiin, aikooko Eurooppa myös lisätä tuotantoa auttaakseen Ukrainaa voittamaan.

– EU:n on oltava esityksissään erittäin selkeä, sillä monet jäsenvaltiot keskittyvät vain omaan turvallisuuteensa, Breton myönsi.

Hän lisäsi, että jäsenmaiden on globalisoitava ajattelunsa ja rakennettava askel askeleelta todelliset eurooppalaiset puolustusmarkkinat.

– Ukrainan tuki on maailmanlaajuinen ja pitkäaikainen, hän korosti ja totesi, että se pysyy ennallaan.

Suomen itärajan tilanne esillä Euroopan parlamentissa

Euroopan parlamentti käy tänään illalla Strasbourgin täysistunnossa poikkeuksellisen keskustelun Suomen itärajan tilanteesta.

– Tällä hetkellä meillä on selviä viitteitä siitä, että Venäjä pyrkii horjuttamaan Suomen kykyä toimia sen omalla ja koko unionin pisimmällä raja-alueella. Tämä ei ole missään nimessä hyväksyttävää. Onneksi suomalaisen viranomistoiminnan taso on erityisen hyvällä tolalla, toteaa Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.).

Keskustelu Suomen itärajan tilanteesta tuotiin täysistunnon esityslistalle viime hetkellä otsikolla ”Recent developments at the EU’s external border between Finland and Russia and the need to uphold EU law”.

Sarvamaa kertoo muistuttavansa illan keskustelussa, miten Venäjä tietoisesti pyrkii tällä raja-operaatiolla siirtämään katseet pois Ukrainan tilanteesta.

– Tuon täysistuntoon viestin myös siitä, että tarvittaessa Suomella on valmius sulkea kaikki itärajan rajanylityspaikat, hän kertoo.

Sarvamaan mukaan Venäjä käyttää häikäilemättömästi suoranaista ”ihmisasetta” EU:n pisimmällä ulkorajalla.

– Venäjä on tätä asettaan käyttänyt jo pitkän tovin esimerkiksi Puolan, Liettuan ja Latvian rajalla. Nyt vuorossa on Suomi. Illan keskustelu on samalla signaali Venäjälle, että tämänkaltaista toimintaa ei tulla hyväksymään, ja että unioni toimii yhdessä vastatakseen Venäjän toimiin, sanoo Sarvamaa.

Hänen mukaansa EU:n yhteistoimilla tulisi löytää myös pikainen ratkaisu sille, mitä tehdä sellaisille henkilöille, jotka eivät täytä kansainvälisen suojelun kriteereitä.

– Mitä kauemmin tämä kysymys säilyy avoimena, sitä pidempään Venäjä voi hyödyntää epäselvää tilannetta edukseen, huomauttaa Sarvamaa.

Tasavallan presidentti: Unionin keskeinen velvollisuus on pitää rajoistaan huolta

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja puoliso Jenni Haukio tekivät virallisen vierailun Puolaan 20.–21. marraskuuta. Vierailua isännöi Puolan presidentti Andrzej Duda yhdessä puolisonsa Agata Kornhauser-Dudan kanssa.

Rajaturvallisuutta koskien presidentti Niinistö sanoi pitävänsä tärkeänä kuulla Puolan kokemuksista ja jatkaa keskustelua asiasta myös EU:ssa.

Unionin keskeinen velvollisuus on hänen mukaansa pitää rajoista huolta.

– Se, miten EU:n rajoja pidetään yllä, ei ole vain Puolan, Latvian, Liettuan tai Suomen kysymys. Se on koko Euroopan unionin kysymys, Niinistö totesi.

Presidentti otti jälleen esille myös tasapainon ihmisoikeuksien ja kansallisen turvallisuuden välillä. Hänen totesi, ettei kansainvälisiä sopimuksia kuten Geneven sopimusta ole laadittu vastaamaan nykypäivän olosuhteisiin.

Esimerkiksi turvapaikanhakijoita ei kyetä tehokkaasti palauttamaan, vaikka he eivät täyttäisi suojelun kriteerejä.

– Tämä merkitsee, että ihmisoikeudet ja kansallinen turvallisuus eivät enää ole tasapainossa. Ja selittää myös sen, että meidän on turvauduttava erilaisiin keinoihin suojellaksemme itseämme, presidentti sanoi.

Presidentit keskustelivat myös Lähi-idän tilanteesta ja suurvaltasuhteista. Niinistö mainitsi, että tässä yhteydessä maailmalla on nähty myös pieniä valonpilkahduksia kuten Yhdysvaltain ja Kiinan presidenttien tapaaminen sekä neuvottelut panttivankien vapauttamisesta ja tulitauosta Gazassa. Ukrainan tuen presidentti sanoi jatkuvan vahvana.

Presidenttien yhteisessä lehdistötilaisuudessa Niinistö totesi Suomen ja Puolan välisten suhteiden olevan erinomaisella tasolla. Puola on Suomelle tärkeä kauppakumppani ja taloudellista yhteistyötä esimerkiksi energiasektorilla edistetään edelleen.

Tällä kertaa keskusteluissa painottui presidentin mukaan kuitenkin talouden sijaan ajankohtainen tilanne ja puolustusyhteistyö, sillä ”kaupankäyntiäkin tärkeämpää on turvallisuus ja rauha.”

Niinistö kertoi aina tunteneensa yhtäläisyyksiä suomalaisen ja puolalaisen ajattelutavan välillä.

– Tarkoitan nyt tavallisia ihmisiä; miten me suhtaudumme maan puolustamiseen ja turvallisuuteen. Olemme aina ymmärtäneet, että yksilöille ja perheille on tärkeintä, että he voivat jatkaa elämäänsä rauhassa.

Presidentti mainitsikin Suomen ja Puolan molempien kehittäneen aktiivisesti puolustustaan toisen maailmansodan jälkeen.

Edellisen kerran presidentti Niinistö vieraili Puolassa tammikuussa 2020, jolloin hän osallistui Auschwitzin vapautuksen 75. vuosipäivän kunniaksi järjestettyyn muistotilaisuuteen. Puolan presidentti Duda vieraili Suomessa viimeksi vuonna 2017.

”Naapurustoalueet mukaan unioniin sen sijaan, että ne luisuisivat Venäjän vaikutuspiiriin”

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok.) mukaan valinta on samanlainen kuin 2000-luvun alussa, kun kymmenen Itä-Euroopan maata liittyi vuonna 2004 unioniin ja niiden liittymisestä neuvoteltiin sitä edeltävät vuodet.

– Valinta ei ole helppo, mutta rajusti muuttunut geopoliittinen tilanne osoittaa, että meidän on otettava EU:n naapurustoalueet mukaan unioniin sen sijaan, että ne luisuisivat Venäjän vaikutuspiiriin, hän toteaa tiedotteessaan.

Euroopan komissio julkaisi 8. marraskuuta tiedonannon EU:n laajentumisesta. Tiedonannossaan se pitää EU:n laajentumista poliittisena välttämättömyytenä ja tukee jäsenyysneuvottelujen aloittamista Moldovan ja Ukrainan kanssa.

EU:n ehdokasmaita, jotka ovat jo aloittaneet EU-lainsäädännön soveltamisen, ovat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Turkki ja Ukraina. Mahdolliset kaksi muuta ehdokasmaata ovat Kosovo ja Georgia.

Pietikäinen muistuttaa, että vaikka laajentumiselle on laaja poliittinen tuki, uusien jäsenmaiden täytyy silti täyttää EU-jäsenyyskriteerit. Kööpenhaminan kriteereiksi kutsutuissa jäsenyyskriteereissä asetetaan poliittiset, taloudelliset ja hallinnolliset kriteerit EU-jäseniksi haluaville maille.

– Tulevissa jäsenvaltioissa on oltava toimiva demokratia, toimiva markkinatalous ja kyky suoriutua EU-jäsenyyden velvoitteista. Jo tällä hetkellä EU:lla on ongelmia esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamisessa, eikä EU voi ottaa jäsenikseen uusia valtioita, jotka ovat vaarassa suistua samaan leiriin kuin Unkari tai Puola, Pietikäinen sanoo.

Hänen mukaansa etenkin Ukrainan mahdolliseen EU-jäsenyyteen liittyy suuria kysymyksiä. Ukraina on asukasmäärältään Euroopan seitsemänneksi suurin valtio, ja näin suuren valtion liittyminen unioniin tarkoittaisi suuria muutoksia parlamentin dynamiikassa. Myös Ukrainan valtava maatalous aiheuttaisi muutoksia EU:n suurimpaan politiikka-alueeseen eli maatalouspolitiikkaan.

– Mitä käytännössä tarkoittaisi sotaa käyvän maan ottaminen EU-jäseneksi? Nämä ovat suuria kysymyksiä, joihin EU:lla on pakko olla vastaus ennen jäsenyyttä, muistuttaa Pietikäinen.

Ukrainassa on myös muita ongelmia, jotka ovat sodan vuoksi jääneet vähemmälle huomiolle, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät toteudu, ja korruption kitkeminen laahaa.

– On päivänselvää, että Ukrainaa on tuettava sodassa Venäjää vastaan, mutta tuki ei voi tarkoittaa EU-jäsenyyden myöntämistä ohituskaistaa pitkin. Tämä olisi karhunpalvelus Ukrainalle, sillä jo EU:ssa sisällä olevien maiden ohjaus kohti oikeusvaltiota ja toimivaa demokratiaa on huomattavasti vaikeampaa kuin jäsenyyskriteerien tarkka noudattaminen, Pietikäinen sanoo.

– Puolivalmiiden jäsenvaltioiden ottaminen EU-jäseneksi paitsi vaarantaa unionin sisäisen toimivuuden myös asettaa ehdokasmaan positiivisen demokratiakehityksen vaaraan, jos EU-jäsenyyden odotetaan maagisesti ratkaisevan kaikki sisäiset ongelmat, hän toteaa.

”Lapsi menossa pesuveden mukana” – komission asetus uhka biopohjaiselle pakkausteollisuudelle

Euroopan parlamentin täysistunnossa keskiviikkona äänestettävällä pakkaus- ja pakkausjäteasetuksella voi pahimmillaan olla dramaattiset vaikutukset suomalaiselle biopohjaiselle pakkausteollisuudelle. Epäonnistuessaan se saattaisi jopa lisätä ympäristökuormaa ja muovin kulutusta.

– Tässä on nyt lapsi menossa pesuveden mukana. Komissio on tehnyt esitykseen puutteelliset vaikutusarviot, joissa pakkauksen koko elinkaarta, energian- ja vedenkulutusta, vaikutusta ruokahävikkiin tai elintarviketurvallisuuteen ei ole kunnolla huomioitu. EU-parlamentissa esitys on saatava nyt oikeille raiteille, europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok./EPP) vaatii.

Sinänsä tavoite pakkausjätteen vähentämisestä on hänen mukaansa oikea. EU-alueella syntyy pakkausjätettä keskiarvolta miltei 200 kiloa per henkilö vuodessa, josta viidesosa muovia. Mahdollisuuksia jätteen vähentämiseen on.

Virkkunen muistuttaa, että suomalainen teollisuus on pitkään investoitunut uusiutuviin, ympäristöystävällisiin pakkauksiin.

– Ongelma on, ettei komission esityksessä tunnisteta lainkaan näiden uusiutuvien pakkausmateriaalien käyttöä ja kuitujen kierrätystä, vaan painotetaan kieltoja ja saman pakkauksen uudelleenkäyttöä. Kun kertakäyttöinen uusiutuva ja kierrätettävä pahvimuki korvataan tiskattavilla kestokupeilla, se tarkoittaa usein suurempaa vedenkulutusta ja logistisia haasteita, puhumattakaan kahviloiden tarvitsemasta infrasta ja henkilökunnasta, Virkkunen toteaa.

Komissio esittää tiettyjen pakkausten täyskieltoja, sekä uudelleenkäyttö- ja uudelleentäyttötavoitteita kuljetuspakkauksille, take a way -pakkauksille sekä virvoitus- ja alkoholijuomapakkauksille.

Take away -juomista 20 prosenttia pitäisi tarjota uudelleen käytettävistä kupeista vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosenttia 2040 mennessä.

Kahviloiden omissa tiloissa kertakäyttökuppien käyttö kiellettäisiin tarjoilussa kokonaan jo vuonna 2030, samoin kuin esimerkiksi kauppojen alle 1,5 kilon hedelmä- ja vihannespakkaukset.

Virkkusen mukaan komission esitys on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton.

– Ympäristövaliokunnan käsittelyyn tuotiin yli 2 000 muutosesitystä, ja edelleen tämän viikon täysistuntokäsittelyssä äänestyksessä on yli 700 muutosesitystä, Virkkunen sanoo.

Hän itse tukee vahvasti EU-parlamentin teollisuusvaliokunnan kantaa, jossa painotetaan ennen kaikkea pakkausten elinkaarianalyysia ja kierrätysasteen kasvattamista.

– Kiellot ja rajoitukset yksin eivät vähennä jätettä, tilalle tarvitaan innovatiivisia, uusiutuvia ja kierrätettäviä pakkausratkaisuja. Suomesta jos jostain näitä ratkaisuja löytyy. Niille on nyt varmistettava markkinat, Virkkunen sanoo.

Parlamentin äänestettyä kannastaan vuorossa ovat vielä EU-parlamentin, neuvoston ja komission väliset trilogineuvottelut, joissa sovitaan asetuksen lopullisesta sisällöstä.

LUE MYÖS:
Vaatimus pakkausten uudelleenkäytölle toisi isoja haasteita myymälöille

Sauli Niinistö: Itärajan tilanne on koko EU:n asia

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön mukaan turvapaikanhakijoiden poistaminen maasta on muuttunut lähes mahdottomaksi, vaikka maahan saapuneet eivät täyttäisi turvapaikan kriteerejä.

Tämän vuoksi oikeus turvapaikkaan ja kansallinen turvallisuus ovat asettuneet rajakysymyksissä vastakkain.

Hän puhui aiheesta Puolassa vierailunsa yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Vierailua isännöi Puolan presidentti Andrzej Duda.

Puolan presidentti Duda korosti, että kyse ei ole vain Suomen rajasta vaan koko EU:n yhteisestä rajasta ja siten koko unionin yhteisestä asiasta. Hänen mukaansa Puola on tarvittaessa valmis auttamaan Suomea itärajan valvonnassa.

Niinistö yhtyy Dudan näkemykseen.

– Olen täysin samaa mieltä, että ei ole kyse vain Puolan, Latvian, Liettuan tai Suomen asiasta, kuinka EU:n rajoja turvataan. Se on koko Euroopan unionin asia.

– Toivon, että voimme nostaa tätä asiaa yhdessä entistä äänekkäämmin EU:n sisällä tulevaisuudessa, presidentti korostaa.

Edellisen kerran presidentti Niinistö vieraili Puolassa tammikuussa 2020, jolloin hän osallistui Auschwitzin vapautuksen 75. vuosipäivän kunniaksi järjestettyyn muistotilaisuuteen. Puolan presidentti Duda vieraili Suomessa viimeksi vuonna 2017.

Henna Virkkunen: Ohjatun maahanmuuton käyttäminen painostuksena ei tullut yllätyksenä

Euroopan parlamentin jäsen Henna Virkkunen (kok.) kiittelee hallituksen nopeaa toimintaa neljän raja-aseman sulkemisessa Suomen itärajalla.

– Tilannetta on seurattava tarkkaan, ja tehtävä tarvittaessa lisätoimia. On arvokasta, kuinka yhtenäisesti ja päättäväisesti suomalaiset ovat toimineet meneillään olevan horjuttamispyrkimyksen edessä, Virkkunen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla.

Virkkusen mukaan ohjatun maahanmuuton käyttäminen painostuksen välineenä ei ollut yllätys, vaan tähän varauduttiin jo viime hallituskaudessa lainsäädännöllä ja raja-aidan rakentamisella.

Virkkunen myös muistuttaa, että maahanmuuton välineellistäminen on yleinen rikollisen voimapolitiikan väline Euroopassa. Virkkunen nostaa esimerkiksi muun muassa Aljaksandr Lukašenkan hallinnon kesällä 2021 käynnistämän operaation EU:n itärajoilla, Turkin toimet vuonna 2020 Kreikassa ja Marokon Espanjassa.

– Vastaavaa maahanmuuttajien ohjaamista nähdään nyt Venäjällä kohti Suomen rajaa. Operaatioiden tavoitteena on ollut poliittinen painostus maita kohtaan, hajaannuksen aiheuttaminen ja Euroopan unionin horjuttaminen.

Virkkunen katsoo, että aiemmat operaatiot ovat epäonnistuneet EU:n rajaviranomaisten nopean reagoinnin ansiosta.

– On tärkeää, että EU:lla on käytössään tehokas ja yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä. Tätä silmälläpitäen Euroopassa on viime vuodet kehitetty yhteistä raja- ja merivartiovirasto Frontexia, jolta Suomikin on nyt aivan oikein pyytänyt apua.

Frontexilla on pysyvien joukkojen lisäksi 6 500 rajavartijan reservi, jota ollaan edelleen kasvattamassa 10 000 henkilöön vuoteen 2027 mennessä.

– EU:n ulkorajojen tehokkaalla ja koordinoidulla valvonnalla estetään naapurimaita välineellistämästä maahanmuuttajia ja varmistetaan, että muuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan.

– Kun pidämme kiinni eurooppalaisista arvoistamme ja torjumme kiristyksen, lähetämme myös oikean signaalin niille, joilla on houkutus käyttää muuttajia aseena EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan, Virkkunen sanoo.

Virkkunen kuitenkin katsoo, että EU:n sisäistä tiedonvaihtoa tulisi edelleen parantaa ja käytössä olevien tietojärjestelmien aiheuttavan tietoaukkoja.

Tilannetta ollaan kuitenkin Virkkusen mukaan korjaamassa yhteisellä hakuportaalilla ja biometrisellä tunnistuspalvelulla sekä henkilötietorekisterillä.

Suomen elpymisvälineen parissa puuhaa 31 viranomaista – VTV: Ei mahdollista arvioida kokonaisuutena

Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen tavoitteena on vauhdittaa ihmisten, talouden ja yhteiskunnan toipumista koronakriisistä. Suomen saama osuus tukivälineen rahoituksesta on noin 1,8 miljardia euroa vuosina 2021–2026.

Suomen elpymis- ja palautumistukivälineestä saama rahoitus on kohdistettu kansallisiin kestävän kasvun ohjelman sekä elpymis- ja palautumissuunnitelman käyttötarkoituksiin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV:n mielestä Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman hallinnointimalli on monimutkainen. Päivitettyyn suunnitelmaan sisältyy yhteensä 131 tavoitetta ja 55 toimenpidettä, joita toimeenpanee 31 viranomaista.

– Mitä enemmän viranomaisia on toteuttamassa suunnitelmaa, sitä haastavampaa on varmistaa, että kaikilla on riittävästi EU-varojen hallinnoinnin edellyttämää erityisosaamista. Toiminnan tulisi olla riittävän yhdenmukaista ja tasalaatuista, tilintarkastuspäällikkö Jari Sanaskoski sanoo.

Elpymis- ja palautumistukivälineestä maksettu rahoitus on kuitenkin tarkastuksen mukaan käytetty välinettä koskevien normien mukaisesti.

Tavoitteiden seurantaa pitäisi parantaa

Suomi on tehnyt kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelmansa osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa, joka sisältää suuren määrän kansallisia tavoitteita.

Tarkastusviraston mukaan tavoitteiden toteutumisen seurantaa ei kuitenkaan ole järjestetty niin, että olisi kaikilta osin mahdollista seurata ja arvioida Suomen kestävän kasvun ohjelmaan sekä elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvien kansallisten tavoitteiden toimeenpanon vaikuttavuutta.

– Näin ei ole mahdollista todentaa, mitä suunnitelman toimeenpanolla on saatu kokonaisuutena aikaan.

Suomessa ei myöskään koota yhteen esimerkiksi eri hallinnonaloilla tuotettua tietoa elpymis- ja palautumissuunnitelman toimeenpanon tuloksista, vaikutuksista sekä ministerityöryhmän määrittelemien tavoitteiden toteutumisesta.

– Elpymis- ja palautumissuunnitelman sekä kestävän kasvun ohjelman vaikuttavuutta ei ole tällä hetkellä mahdollista seurata ja arvioida kokonaisuutena. Näin ollen ei ole mahdollista todentaa, mitä saadulla rahoituksella ja ohjelman toimeenpanolla on saatu aikaan, Sanaskoski toteaa.

Tarkastuksen perusteella myös rahoitusta myöntävillä tukiviranomaisilla on kehitettävää rahoitettujen hankkeiden tavoitteiden määrittelyssä, hankkeiden toteutuksen suunnittelussa sekä niiden vaikuttavuuden todentamisessa.

Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta on noin 7,2 miljardia euroa, josta elpymis- ja palautumistukivälineen osuus on noin 5,7 miljardia euroa.

Suomen saama osuus EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen avustuksista pieneni alun perin toukokuussa 2021 arvioidusta noin 2,1 miljardista noin 1,8 miljardiin euroon Suomen talouden kehityttyä ennustettua paremmin.

”Esitys on röyhkeä” – MTK:n mukaan yksityismetsien tiedot eivät kuulu komissiolle

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n mukaan komissio on tiettävästi ensi viikolla julkistamassa esityksensä metsien monitorointiasetukseksi.

Asetus edellyttäisi yksityiskohtaisen tiedon keräämistä ja raportointia jopa metsälötasolla. MTK pitää esitystä mahdottomana ja vaatii Suomen hallitukselta välittömiä toimia asetushankkeen pysäyttämiseksi.

Komissio on kertonut, että se haluaa auttaa jäsenmaita saamaan parempaa tietoa, paremmilla käytännöillä metsistä. Nyt tulossa on raportointi- ja seurantajärjestelmä, jolla komissio kontrolloisi kaikkea toimintaa suomalaisessakin metsässä.

– Esitys on röyhkeä. Suomen hallituksella on yhdessä muiden maiden kanssa vain muutama päivä aikaa vaikuttaa komissioon esityksen torppaamiseksi, hallitusohjelmassa on selkeät kirjaukset EU-vaikuttamisesta, toteaa MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.

MTK näkee monitorointiasetuksen jälleen yhtenä säädöshankkeena, jolla komissio pyrkii puuttumaan jäsenmaille yksiselitteisesti kuuluvaan metsäpolitiikkaan. Raportoitaviin tietoihin kuuluisivat muun muassa vanhojen metsien sijainti, hakkuumäärät, yleisten lintujen ja erilaisten elinympäristöjen esiintyvyys sekä puun käyttö bioenergiaksi.

MTK:n mukaan tämä menee roimasti jäsenmaiden tontille, sillä tiedonkeruu ja metsäasiat ovat olleet vahvasti EU:n jäsenmaiden omassa päätäntävallassa. Hän muistuttaa, että monia metsätietoja raportoidaan jo nykyisellään useaan kohteeseen, muttei näin yksityiskohtaisesti.

– Komission motiivi tiedon keräämiseen näyttää selvältä: nyt ollaan puskemassa EU-tason valvontajärjestelmää metsien käytölle, MTK:n asiantuntija Maria Pohjala sanoo.

Komissio suunnittelee myös, että datasta tulisi pääosin julkista. MTK tyrmää ajatuksen.

– Yksityiset metsävaratiedot eivät kuuluu julkaistaviksi. Olemme alusta asti painottaneet, että jäsenmaakohtaisen datan keräys on ainoa oikea lähestymistapa. Metsäomistajan tiedot ovat omaisuustietoa, eivätkä ne kuulu julkisesti leviteltäviksi. Myös järjestelmän kustannukset jäävät pimentoon, toteaa Mäki-Hakola.

MTK tuomitsee myös nykyisen komission tavan valmistella uutta sääntelyä salassa ja asianosaisia kuulematta.

– Tämä on toistunut muun muassa metsäkatoasetuksen ja ennallistamisasetuksen valmistelussa. Lisäksi komissio on alkanut suosia lainsäädännössään niin sanottuja delegoituja säädöksiä, jotka eivät jätä tilaa jäsenmaiden omalle harkinnalle. Ensi vuonna nimitettävän uuden komission on pystyttävä parempaan.

MTK arvostelee myös sitä, että etsänomistajien kuuleminen on ollut täysin puutteellista.

– Tietoja metsistä ei voi kerätä elleivät metsänomistajat ole vahvasti työssä mukana. Komissio tulee väittämään kuulleensa jäsenmaita ja metsänomistajia. Väite ei pidä paikkansa: nykykomissio ei kuuntele ketään, vaan tekee itsevaltaisia esityksiä, Mäki-Hakola tuomitsee.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)