Suomessa jyllää jälleen flunssaa ja muita sairauksia. Moni pohtii, missä tilanteessa sairaslomalle pitäisi mahdollisesti jäädä.
Työterveyslääkäri ja suomalaisen työterveysyritys Täsmä Työterveyden toimitusjohtaja Esa Halmesmäki uskoo, että korona-ajan jälkeen edelleen osittain jäädään liian herkästi pois töistä. Suomessa tulisi käyttää enemmän työn keventämistä suoran sairausloman sijaan.
Halmesmäki muistuttaa, että etenkin asiantuntijatyö on murroksessa, ja moni asia tehdään nykyään istumalla tietokoneen ääressä etänä. Tällöin sairausloman kriteeri tulisi olla eri kuin esimerkiksi roska-autoa kuljettavan tai metsurin työtä tekevän.
– Ei ole olemassa täysin puhtaaksiviljeltyä nyrkkisääntöä, jolla voisi yksiselitteisesti sanoa, milloin sairausloma on perusteltu. Työ- ja toimintakykyä pitää aina peilata työterveyden kanssa suhteessa omaan työtehtävään: sama oire voi tarkoittaa toiselle täyttä työkykyä ja toiselle työkyvyttömyyttä, Halmesmäki toteaa tiedotteessa.
Hänen mukaansa tänä päivänä sairaslomalle lähdetään monesti liian heppoisin perustein.
– Näin kärjistettynä, Suomen työterveysjärjestelmä on rakennettu niin, että työterveysyritysten etu on määrätä sairaslomaa ja tutkia niin paljon kuin pystyy. Siitä on tullut vähän tällainen rahantekokone tietylle työterveyden parissa toimivalle porukalle.
– Tällä hetkellä eniten sairaslomia tulee nimenomaan lyhyistä poissaoloista. Uskallan väittää, että osa näistä on sellaisia, joissa työtehtävä voitaisiin yhä suorittaa kevennetysti. Tässä on mielestäni Suomessa keskustelun paikka siitä, pitäisikö meillä olla käytössä enemmän kevennetyn työpäivän mallia, jota monessa muussakin maassa käytetään, Halmesmäki pohtii.
Halmesmäen mukaan orastava tunne siitä, että on tulossa kipeäksi, ei ole syy hakea sairauslomaa.
– Välillä kuulee tällaista tilannetta, että ollaan pois koska tuntuu, että on alkava flunssa tai jotain on tulossa. Tässä korona-aika ehkä opetti meidät siihen, että tosi matalalla kynnyksellä jättäydytään pois. Sairausloma kuitenkin myönnetään jo ilmaantuneiden oireiden perusteella, eikä sitä voi ennakoida.
Lemmikin kuolemasta ei automaattisesti sairauslomaa
Halmesmäki on myös sitä mieltä, että läheisen tai esimerkiksi lemmikin kuolema ei lähtökohtaisesti tarkoita automaattista sairauslomaa.
– Nämä ovat jokaiselle elämän varrella todella raskaita ja ikäviä paikkoja, ja jokainen käsittelee ne tavallaan.
– Kuitenkaan lähtökohtaisesti mielestäni ei ole terveydenhuollon tehtävä arvioida tässä työkykyä. Työterveys arvioi tilannetta oireiden mukaan, ja suru ei kuitenkaan ole sairaus. Tämä on asia, joka on lähtökohtaisesti työntekijän ja työnantajan välinen, ja sitä voivat ohjata esimerkiksi työehtosopimukset.
Eräs parhaista keinoista laskea yrityksen sairauslomapäiviä on Halmesmäen mukaan johtamisen kehittäminen.
Kun työpaikalla viihdytään, se kaiken datan perusteella vähentää sairauslomapäiviä. Mikäli työpaikka tai esihenkilö koetaan ahdistavaksi, kynnys hakea sairauslomaa yleensä madaltuu.
– Työpaikkojen näkökulmasta jo nyt suurin kulu ovat lyhyet sairauslomat, joten kehottaisin kaikkia pohtimaan johtamista ja työkulttuuria myös tästä näkökulmasta, Halmesmäki neuvoo.
Täsmä Työterveyden datan mukaan maanantai ja torstai ovat yleisimmät sairausloman hakupäivät.
Valtaosa, noin 85 prosenttia kaikista sairauslomajaksoista on lyhyitä, korkeintaan 9 päivän mittaisia. Nämä ovat toisaalta yrityksille kaikkein kalleimpia.
Hengityselinsairaudet ovat aineiston yleisin yksittäinen syy sairauslomajaksolle: ne selittävät noin 35–39 prosenttia kaikista sairauslomajaksoista riippuen vuodesta. Näiden poissaolot ovat noin 4–6 päivää työntekijää kohden.
Kokonaispäivissä mitattuna suurin yksittäinen syy on tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet: ne aiheuttivat koko tarkastelujaksolla yhteensä 137 094 sairauslomapäivää, eli enemmän kuin mikään muu diagnoosiryhmä. Jokainen tapaus kesti keskimäärin noin nelinkertaisesti hengitystieinfektioihin verrattuna.
Aineisto osoittaa myös toistuvan kausivaihtelun: sairauspoissaolot laskevat joka vuosi kesäkuukausina ja kääntyvät jyrkkään nousuun syyskuusta alkaen, saavuttaen huippunsa loka–tammikuussa.