Korkein oikeus (KKO) tuomitsi viime viikolla kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsäsen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hänen katsottiin solvanneen homoseksuaaleja ryhmänä. Päätös syntyi äänin 3–2 ja vastoin esittelijän kantaa.
Tuomio pohjautui vuonna 2004 kirjoitettuun pamflettiin ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen”. Korkeimman oikeuden mukaan sen uudelleenjulkaisu Päivi Räsäsen Facebook-sivulla vuonna 2019 rikkoi lakia.
Tuomion mukaan vain osa pamfletista oli lain kohdassa tarkoitettua ”solvaamista”. Päivi Räsänen sen sijaan vapautettiin syytekohdasta 3, joka koski pride-julkaisua. Oikeuden mukaan viesti piti lukea kokonaisuutena, eli se liittyi kirkon päätökseen olla pride-kumppani.
Päivi Räsänen ilmoitti tuomion jälkeen valittavansa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Professori Martin Scheinin huomauttaa, että Räsäsellä on kuusi kuukautta aikaa saada valitus perille Strasbourgiin.
– Kun asiasta on jo maan korkeimman oikeuden päätös häntä henkilökohtaisesti koskevassa tapauksessa, jossa hänet on tuomittu, suurin osa tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä on jo täyttynyt ja asian saaminen vireille EIT:ssä on varsin helppoa, Scheinin sanoo Verkkouutisille.
Professori pitää epätodennäköisenä, että EIT katsoisi Suomen loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tuomioistuimella on kohtalaisen laaja aiempi oikeuskäytäntö sekä sopimusvaltioille hyväksytystä kiihottamisrikosten alasta että sananvapaudesta Suomessa.
– Oikeastaan ainoa mahdollisuus Räsäselle voittaa asia EIT:ssä on, että Suomen hallitus sotkee asian eikä vastaa valitukseen tavalla, joka tukee KKO:n antamaa ratkaisua, Martin Scheinin arvioi.
Hän katsoo korkeimman oikeuden enemmistön perustelleen ratkaisunsa erittäin hyvin. Päivi Räsästä ei tuomittu Raamatun siteeraamisesta eikä luonteeltaan uskonnollisista lausumista.
– Hänet tuomittiin vain sellaisista sukupuolivähemmistöjä solvaaviksi katsotuista lausumista, joissa hän oli käyttänyt lääketieteellistä terminologiaa ihmisryhmän ja sen jäsenten perusteettomassa leimaamisessa ja joista KKO jopa osoittaa, että hän lääkärinä tekoaikana 2019 tiesi lausumiensa virheellisyydestä. KKO myös perusteli, miksi Räsäsen lausumat olivat sukupuolivähemmistöjä solvaavia tavalla, jolla olisi merkittävien kielteisten vaikutusten riski, Martin Scheinin toteaa.
Raamatun siteeraamiseen liittynyttä syytettä ei hylätty sen takia, että kyseessä on kristittyjen pyhä teksti, vaan koska Räsäsen katsottiin siteeranneen sitä uskonsa ilmaisemisessa.
– Vanhassa testamentissa on sen historiallisen taustan takia lausumia, joita nykyaikana joku voi siteerata kehottaakseen väkivaltaan toisia vastaan. Se, että nuo tekstit saattavat olla pyhiä kristityille, juutalaisille tai islaminuskoisille, ei estä rankaisemasta niiden käytöstä tarkoituksessa kiihottaa kansanryhmää vastaan, professori sanoo.
Tuomioistuin muutti linjaansa
Korkein oikeus käsitteli perusteluissaan muun muassa ruotsalaista Vejdeland-ratkaisua, jota pidetään tärkeimpänä EIT:n linjauksena vastaavassa asiassa. Lisäksi EIT:llä on sananvapautta Suomessa koskeva melko laaja oikeuskäytäntö, jossa vuonna 2014 tapahtui selvä käänne.
Siihen asti Suomi sai useita EIT:n langettavia ratkaisuja sananvapauden loukkaamisesta. Nämä tulivat lähinnä tapauksista, joissa toimittaja tai tiedotusväline oli tuomttu rangaistukseen yksityisyyden suojan loukkaamisesta rikoslain kunnianloukkauspykälän perusteella.
EIT:n linjana oli noin 20 kertaa, että yksityisyyden suojan ja sananvapauden väliset jännitteet tulee ratkaista muilla keinoin kuin rikosoikeudellisin rangaistuksin eli esimerkiksi määräämällä vahingonkorvaus.
Tuomioistuin päätti vuonna 2014, ettei sen yleiseurooppalainen linjaus rikosoikeudellisesta rangaistuksesta vääränä keinona suojata yksilön kunniaa osana yksityisyydensuojaa koskekaan suomalaista sakkorangaistusta, koska sitä ei merkitä rikosrekisteriin.
– Siksi Räsäsen vahvin argumentti ei ole, että rikosoikeudellinen rangaistus olisi väärä keino suojata vähemmistöjä vihapuheelta. Ensinnäkin ryhmään kohdistuva vihapuhe on aivan eri asia kuin yksilön kunnian loukkaaminen, joka minunkin mielestäni on täysin hyväksyttävästi hoidettavissa vahingonkorvausmenettelyn kautta, Martin Scheinin sanoo.
Valituksen vahvin argumentti
Professorin mukaan vähemmistöihin kohdistuva vihapuhe voi vaatia myös rikosoikeudellisia kainoja.
– Ja toiseksi EIT on paaluttanut, ettei suomalainen rakkorangaistus oikeastaan edes ole rikosoikeudellinen rangaistus suhteessa sananvapauden suojaan. En siis suosittele, että Räsänen vetoaisi siihen, että hänelle tuomittu sakkorangaistus olisi suhteellisuusperiaatetta loukkaava epäsuhtainen seuraamus, Scheinin sanoo.
Päivi Räsäsen vahvin argumentti Strasbourgissa voisi olla, ettei rikoslain 11. luvun 10 § kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarpeeksi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti kirjoitettu, jotta kielto esittää homofobisia lausumia olisi “laissa säädetty” rikosoikeudellisen lainalaisuusvaatimuksen edellyttämällä tarkkuudella.
– Minusta tämä argumentti on periaatteessa hyvä, koska pykälän soveltamisala ei ole kristallinkirkas suoraan sen sanamuodon perusteella, vaan lakiteksti näyttää tavalliselle kansalaiselle tulkinnanvaraiselta, Martin Scheinin toteaa.
Professorin mukaan tapauksessa on Päivi Räsäsen kannalta kiusallinen yksityiskohta: hän oli itse mukana säätämässä sitä lakia, jonka perusteella hän nyt sai korkeimman oikeuden tuomion.
– Hän ei siis ole tavallinen kansalainen, joka ei ole lakitekstin perusteella voinut tietää, että hänen pamflettinsa uudelleenjulkaisu vuoden 2011 lainmuutoksen jälkeen voisi tulla rikostutkinnan kohteeksi. Kansanedustajat kyllä tiesivät, mitä he olivat säätämässä. Räsänen oli läsnä eduskunnan täysistunnossa 1. maaliskuuta 2011, kun lainmuutos hyväksyttiin, ja jopa käytti siinä istunnossa puheenvuoron, Scheinin huomauttaa.
Korkein oikeus teki päätöksensä 3–2-äänestyksellä, mutta tällä ei pitäisi olla merkitystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen harkinnassa.
Vaikka valituksen läpimenoa voi pitää epätodennäköisenä, voisi tämänkaltaisella lopputuloksella olla merkittäviä vaikutuksia.
– EIT ei pura kansallisia tuomioistuinratkaisuja, mutta langettava päätös olisi Suomessa peruste hakea korkeimmalta oikeudelta, että se purkaisi oman päätöksensä. Tämä ei ole vain teoreettinen mahdollisuus, vaan näin on myös tapahtunut Suomessa, Martin Scheinin sanoo.