Vladimir Putin on nostanut viime vuosina sisäpiiriinsä uusia suosikkeja, jotka ovat saaneet johdettavakseen lukuisia Venäjän kannalta merkityksellisiä hankkeita, kertoo toimittaja Andrei Pertsev. Nämä ammattitaitoiset nuoret ihmiset – useimmiten miehet – eroavat hänen mukaansa toimintatavoiltaan Putinin aiemmista luotetuista, ja siksi heistä on nykytilanteessa hyötyä hallinnon jatkuvuudelle.
Nuoret suosikit ovat Pertsevin mukaan alkaneet jo jättää varjoonsa edellisen sukupolven sisäpiiriläistä, joista useimpiin Putin oli tutustunut jo Pietarin aikoinaan. Vanhan kaartin asema ei ole koskaan perustunut ammattitaitoon, vaan muihin ansioihin, kun taas nuoret osaajat ovat ansainneet alusta alkaen paikkansa kovalla työllä.
– Heistä on tulossa yhä selvemmin hallinnon moottori. Kun he lopulta vaativat palkkiota, järjestelmä ei kuitenkaan pysty sellaista heille antamaan, riippumattomassa verkkolehti Meduzassa työskentelevä Pertsev sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Itsevaltainen hallintotapa houkuttelee hänen mukaansa sukulaisten ja ystävien suosimiseen, ja Putinin tapauksessa niin on ollut alusta alkaen.
– Hänen kahdesta pietarilaisesta ystävästään Aleksei Milleristä ja Igor Setšinistä tehtiin valtion omistamien energiajättien Gazpromin ja Rosneftin johtajia. Putinia lähellä olevat suurliikemiehet, kuten Kovaltšukin ja Rotenbergin veljekset sekä öljykauppias Gennadi Timtšenko, hankkivat merkittävää omaisuutta. Vanha KGB-kollega Nikolai Patrušev nousi Putinin vanavedessä vuonna 1999 Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) johtajaksi, Pertsev listaa.
Putinin vanhojen pietarilaisten suosikkien luettelo on pitkä. Hän on antanut valtaa ja vaurautta niille, joihin hän on luottanut. Asianomaisten henkilöiden kokemuksella ja asiantuntemuksella ei ole ollut sen suurempaa väliä.
Haastajien sukupolvi
Nyt Putinin rakentama suosikkijärjestelmä on Pertsevin mukaan muutoksen kourissa. Hänen vanhat pietarilaiset ystävänsä hallitsevat edelleen keskeisiä resursseja ja rooleja, mutta uudet tulokkaat ovat jo aivan heidän kannoillaan.
Tyypillinen uuden polven suosikki on hänen mukaansa Moskovan pormestari Sergei Sobjanin, joka on pyrkinyt muuttamaan pääkaupungin moderniksi aasialaistyyliseksi metropoliksi.
– Sobjanin on myös pitkään ymmärtänyt, miten Putinin mielenkiinto herätetään. Koska hän tietää, että presidentti on kiinnostunut esimerkiksi liikenteestä, hän esittelee tälle uusia teitä, sähköjunia ja vesitakseja, Pertsev sanoo.
Samaan ryhmään kuuluu presidentinhallinnon kakkosvirkamies Sergei Kirijenko, joka johtaa laajaa koneistoa Putinin viihdyttämiseksi: rekrytointikilpailuja, virkamiehille järjestettävää koulutusta, kursseja opiskelijoille ja loputtomia nuorisofoorumeita. Kirijenkon tuorein hanke on laaja Venäjä-näyttely, jonka on tarkoitus olla Putinin käynnistyvän presidentinvaalikampanjan keskeinen elementti.
Nuoriin suosikkeihin kuuluvat Pertsevin mukaan myös Juri Trutnev, joka toimii Putinin erityisedustajana Venäjän kaukoidässä, sekä presidentin läheinen avustaja Maksim Oreškin. Hallinnon digitalisointia ajava pääministeri Mihail Mišustin ja urheiluspektaakkeleita järjestävä varapääministeri Dmitri Tšernyšenko voidaan heidätkin lukea tämän ryhmän jäseniksi.
Ruokahalu vain kasvaa
Vaikka uuden polven suosikkien saavutukset ovat pitkälti kosmeettisia, tosiasia Pertsevin mukaan on, että he ovat saaneet Putinin puolelleen.
– Putinin suosikit ovat vaihtuneet kahdesta syystä. Ensinnäkin levoton ja ikääntyvä itsevaltias tarvitsee viihdykettä. Toiseksi Putin on vuosien saatossa yhä enemmän huolissaan perinnöstään: hän haluaa, että tapahtumat ja rakenteet säilyvät myös hänen jälkeensä, Pertsev sanoo.
Tämä asetelma tarjoaa nyt joukolle nuoria kunnianhimoisia virkamiehiä mahdollisuuden nousujohteiseen urakehitykseen. Kun vanhan kaartin sisäpiiri on ollut selkeässä kiitollisuudenvelassa Putinille, uuden polven sisäpiiriläiset tietävät nousseensa asemiinsa omilla todellisilla ansioillaan.
– He käynnistävät uusia hankkeita, uhmaavat pakotteita ja ruokkivat illuusiota siitä, että nyky-Venäjällä olisi paljonkin aihetta juhlaan. He tekevät itse asiassa yleensä enemmän järjestelmän hyväksi kuin se tekee heidän puolestaan, Pertsev toteaa.
– Tulevaisuudessa heidän ruokahalunsa vain kasvaa, ovathan he järjestelmän hyväntekijöitä, eivät sen edunsaajia. Esimerkiksi Rosneft ei edes huomaisi Setšinin syrjäytymistä, vaan saisi merkittävää hyötyä pätevämmästä johtajasta, hän arvioi.
Jos Putin pietarilaisine ystävineen ei ole valmis antamaan uusille suosikeille sitä, mitä nämä haluavat, seurauksena saattaa Pertsevin mukaan olla sabotaasia ja jopa avoimia tyytymättömyyden ilmauksia. Uusi polvi tietää voivansa selviytyä ilman Putinia. Se, selviääkö Kreml ilman heitä, on kokonaan toinen asia.
