Vladimir Putin järjesti 17. kesäkuuta Pietarissa erityisen seremonian kolmen lipun vuosipäivän kunniaksi. Kyseessä olivat venäläisen politiikan tutkija Andrei Kolesnikovin mukaan Pietari Suuren trikolorinakin tunnettu Venäjän federaation lippu, tsaari Aleksanteri I:n vuonna 1858 käyttöön ottama Venäjän keisarillinen lippu sekä Neuvostoliiton sirpein ja vasaroin koristettu punalippu.
– Tietyssä mielessä lippujen valinta ei ollut yllättävää. Venäjän aloitettua ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022, stalinistisesta kansallismielisestä imperialismista on tullut Putinin hallinnon tosiasiallinen ideologia, Carnegie-ajatushautomossa työskentelevä Kolesnikov sanoo Foreign Affairs -lehden julkaisemassa artikkelissa.
– Tsaari Pietari I, joka kutsui itseään koko Venäjän ensimmäiseksi keisariksi voitettuaan Suuren Pohjan sodan vuonna 1721, ja Aleksanteri II, joka toimi Venäjän keisarina, Puolan kuninkaana ja Suomen suuriruhtinaana, liittyvät läheisesti Venäjän imperialistisiin pyrkimyksiin, hän toteaa.
– Putin on korostanut, että Neuvostoliitto – erityisesti voitettuaan natsi-Saksan toisessa maailmansodassa ja (Josif) Stalinin vedottua marxilaisuuden asemesta nationalismiin kootakseen kansan yhteen – toteutti Venäjän imperialistista päämäärää eri nimellä. Putin ei ole avoimesti julistautunut Stalinin perilliseksi. Kreml on kuitenkin yli vuosikymmenen ajan esittänyt Stalinin kauden suuruuden aikakautena, jolloin keisarillisia perinteitä kunnioitettiin ja kansallisia arvoja vaalittiin, Kolesnikov taustoittaa.
Apaattisuus kääntyi uhaksi
Kun hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on jatkunut jo yli puolitoista vuotta vailla merkittävää menestystä, Kolesnikov pitää selvänä, että Putinin pyrkimykset imperiumin herättämiseksi henkiin paljaalla voimalla ovat epäonnistuneet.
– Putinin versio Venäjän ideasta ei tarkoita juuri muuta kuin alueellista laajentumista ja kotimaisen toisinajattelun tukahduttamista pyhään asemaan nostetun valtion puolustamiseksi, Kolesnikov sanoo.
– Imperialistinen malli on henkitoreissaan, eikä sitä voida enää elvyttää. Kysymys kuuluu, kuinka kauan tavalliset venäläiset ovat vielä vastaanottavaisia putinismille, venäläiselle messianismille ja valtion yhä hatarammille perusteluille sotilaallisen voiman käyttämiseksi, hän toteaa.
Passiiviset reaktiot Wagner-yksityisarmeijan kesäkuiseen kapinaan viestivät hänen mukaansa siitä, että Putin voi luottaa kansan välinpitämättömyyteen, jonka ansiosta hän on voinut viedä Venäjän katastrofaaliseen sotaseikkailuun. Sama välinpitämättömyys voi kuitenkin koitua kohtalokkaaksi, jos hallinto joutuu aidosti uhatuksi.
– Venäläiset, jotka on niin pitkään totutettu olemaan passiivisia tapahtumien tarkkailijoita, eivät ole valmiita puolustamaan presidenttiään, hän arvioi.