Carnegie-ajatuspajan sotilasasiantuntija Michael Kofmanin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin teki viime vuonna kaksi veikkausta.
– Ensimmäinen oli, että jatkuva paine ja kulutus aiheuttaisivat Ukrainan puolustuslinjojen romahtamisen. Toinen oli, että Venäjän diplomatia kääntäisi Yhdysvallat Ukrainaa vastaan, mikä poistaisi amerikkalaisten kriittisen tuen sotatoimille, Kofman toteaa Foreign Affairs -lehden artikkelissa.
Yhdysvallat lopetti sotilaallisen tuen antamisen Ukrainalle avun muodossa, mutta loi järjestelyn, jossa eurooppalaiset maksavat nyt Yhdysvaltojen jatkuvasta tuesta Ukrainan sotatoimille.
– Molemmat Putinin veikkaukset menivät pieleen. Se, miten taistelut etenevät tästä, ohjaa tulitauko- ja rauhanneuvotteluja. Keskeinen kysymys on, kumpi on kestävämmällä tasolla, Venäjän hyökkäystoimet vai Ukrainan puolustus, Kofman pohtii.
Viime vuoden taistelut viittaavat hänen mukaansa siihen, että sodan viidennen vuoden alkaessa Kremlin sotilaalliset näkymät eivät ole merkittävästi parantuneet, kun taloudellinen paine samaan aikaan kasvaa.
– Vuonna 2026 Ukrainan on vakautettava etulinja, löydettävä skaalautuvia ja kohtuuhintaisia ratkaisuja Venäjän iskuihin infrastruktuuriaan vastaan ja käytettävä drooneja ja kotimaassa tuotettuja risteilyohjuksia aiheuttaakseen Venäjälle enemmän taloudellista vahinkoa.
Suuri osa tästä on jo ollut käynnissä viimeisen vuoden ajan.
– Mutta suurempi vauhdin muutos riippuu siitä, pystyykö Ukraina siirtymään pelkästä Venäjän joukkojen kuluttamisesta rintamalla syvällisempään taistelukentän hallintaan ja aiemman drooniylivoimansa takaisinsaamiseen, Kofman toteaa.
Hänen mukaansa Venäjän joukoilla on tällä hetkellä etulyöntiasema iskukyvyssä yli 30 kilometrin säteellä.
– Ukrainalla on usein pulaa halvoista ja tehokkaista keinoista iskeä Venäjän joukkoihin tällä etäisyydellä. Tämä epäsymmetria on korjattava, jos Ukrainan operaatioilla halutaan saavuttaa pelkän kuluttamisen lisäksi muita vaikutuksia.
Kofman katsoo Yhdysvaltojen olevan selvästi kärsimätön ja pyrkivän ratkaisuun sodassa kesään mennessä, mutta konfliktille on vaikea asettaa keinotekoinen aikataulu.
– Tässä ei ole kyse – eikä koskaan ollutkaan – pelkästään maa-alueista. Kreml pyrkii tuhoamaan Ukrainan itsenäisenä, selkeän kansallisen identiteetin omaavana valtiona.
Hänen mukaansa Ukraina kärsii uupumuksesta, mutta ei epätoivosta.
– Vaikka Ukraina kohtaa haasteita, aika on yhä vähemmän Venäjän puolella, vaikka Kreml kuinka kuvailisi toisin tilannetta.
– Kreml ei voi toivoa pois perustavanlaatuista ristiriitaa käytettävissä olevien sotilaallisten keinojen ja sen tavoittelemien poliittisten tavoitteiden välillä.