Edesmenneellä Wagner-johtajalla ja vankilassakin viruneella ammattirikollisella Jevgeni Prigožinilla oli Venäjän valtajärjestelmässä poikkeuksellinen asema. Vaikka hänen taustansa ei ollut turvallisuuselimissä eikä virkakoneistossa, hän saavutti Kremlin hierarkiassa poikkeuksellisen korkean aseman, joka perustui venäläistutkijoiden Irina Boroganin ja Andrei Soldatovin mukaan viime kädessä yksinomaan Vladimir Putiniin.
– Putin näki entisen ryövärin viime aikoihin asti henkilönä, joka kykeni ratkaisemaan minkä tahansa kriisin, jota kömpelö hallintokoneisto oli liian hidas tai tyhmä ratkaisemaan. Prigožinista tuli ammattikätyri, joka palveli Putinia mielellään millä keinolla tahansa, olipa kyse sitten USA:n vaalien sekoittamisesta, sosiaalisen median täyttämisestä valheilla, Venäjän vihollisten tukahduttamisesta tai entisten sellikavereiden, tappajien ja raiskaajien värväämisestä taistelemaan ja kuolemaan hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan, tuhansittain samalla, kun sodan uuvuttama Venäjän armeija yritti koota tappioiden jälkeen rivejään, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa (Cepa) työskentelevät tutkijat toteavat.
Karkeasti ja häikäilemättömästi käyttäytynyt Prigožin auttoi heidän mukaansa Putinia myös pelottelemaan ja horjuttamaan Venäjän eliittiä – etenkin puolustusministeri Sergei Šoigua ja asevoimien komentajaa, kenraali Valeri Gerasimovia.
Prigožin osoittautui hyödylliseksi myös Kremlin vaikutusvallan levittämisessä Afrikan mantereelle solmimalla sopimuksia, joilla Wagner tarjosi turvapalveluita yksittäisten valtioiden valtaeliitille ja sai vastineeksi vapaat kädet ryövätä luonnonvaroja, kuten kultaa ja öljyä.
Äärimmäisiä riskejä
Ongelmiensa ratkaisemisessa Vladimir Putin on Boroganin ja Soldatovin mukaan turvautunut kaiken aikaa lojaalin ja tottelevaisen virkakoneiston rinnalla myös Prigožinin ja pahamaineisen tsetseenijohtaja Ramzan Kadyrovin kaltaisiin hämärämiehiin.
– Ongelmia on kuitenkin jäljellä. Syyt siihen, miksi Putin ylipäätään tarvitsi Prigožinia, ovat yhä olemassa. On olemassa taktisia ongelmia: miten varmistaa, että tuottoisat afrikkalaiset sopimukset siirtyvät sujuvasti Wagnerilta sotilastiedustelun kontrolloimille ryhmille, ja mitä tehdä Wagnerin suhteen Valko-Venäjällä, vain muutamia kysymyksiä mainitaksemme, he sanovat.
– Putinilla on edessään muitakin strategisia haasteita. Hänen on pidettävä kenraalinsa kurissa ja tasapainossa. Hänen on keksittävä lisää tapoja pelotella eliittiään, ja hän tarvitsee toimijoita, jotka ovat valmiita kiidättämään hänelle epäsovinnaisia ratkaisuja kanssa, kun asiat menevät pieleen taistelukentällä, he toteavat.
Irina Boroganin ja Andrei Soldatovin mukaan Putin on häviämässä meneillään olevan verisen ja epätoivoisen sodan.
– Ennustettavat, kuuliaiset ja pelokkaat byrokraatit ovat hyviä rauhan aikana, mutta sota-aikana tarvitaan muuta. Kuten Prigožinin esimerkki osoitti, on pakko turvautua epävakaampaan ihmistyyppiin, joka voi kääntyä äärimmäisen vaaralliseksi – halusipa Putin sitä tai ei.