[rev_slider alias=”mordor-kreml” mode=”header”][/rev_slider]
Mikäli Yhdysvaltoja, Britanniaa, Saksaa ja Ranskaa on uskominen, ei Sergei ja Julia Skripalin myrkytyksen takana voi perustellusti olla kukaan muu kuin Venäjä. Jokainen, joka hyväksyy tämän, joutuu kuitenkin samalla tunnustamaan varsin ikäviä tosiseikkoja Venäjän johdosta.
Jos yhtälön tunnetuksi muuttujaksi otetaan se, että Sergei Skripalin murhayritys oli Venäjän tiedustelun operaatio, on laskutoimituksen muut palaset verrattain helppo sovitella paikoilleen. Kun syyllinen kerran tiedetään, paljastavat uhrit, tekotapa ja ajankohta rikoksen motiivin poissulkemisen avulla.
Seuraavan pitäisi huolestuttaa.
Uhrit
On sunnuntai 4. maaliskuuta ja entisen Venäjän sotilastiedustelun everstin Sergei Skripalin Julia-tytär on saapunut Venäjältä vierailulle isänsä luokse Britannian Salisburyyn.
Skripalit ajavat auton paikallisen kauppakeskuksen parkkipaikalle, kävelevät lounaalle Zizzi-ravintolaan ja jatkavat drinkeille läheiseen pubiin. Heidät löydetään myöhemmin henkitoreissaan puistonpenkiltä. Skripalit on myrkytetty venäläisellä sotilastason Novichok-hermomyrkyllä.
Mikään Sergei Skripalin taustassa ei tue sitä, että Venäjän olisi tarvinnut päästää hänet päiviltä.
Vuonna 2014 valmistuneen Venäjän tiedustelun tuella tehdyn Myyrä akvaariossa -dokumenttielokuvan mukaan Sergei Skripal ryhtyi todennäköisesti vakoilemaan briteille Espanjassa jo 1990-luvun alussa.
Kaksoisagentti jäi eläkkeelle GRU:n palveluksesta vuonna 1999 ja siirtyi virkamieheksi Venäjän ulkoministeriöön. Hän lähti ministeriöstä liike-elämään neljä vuotta myöhemmin. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB pidätti Skripalin vuonna 2004 epäiltynä vakoilusta .
Skripal tuomittiin Venäjällä maanpetoksesta vankeuteen vuonna 2006. Kaksoisagentti vaihdettiin osana lännessä kiinni jääneiden venäläisvakoojien vaihtoa vuonna 2010 ja hän muutti perheineen Britanniaan.
Sergei Skripalin pikainen armahdus ja vaihto kielivät siitä, ettei Venäjä pitänyt aikanaan useita venäläisagentteja lännelle paljastanutta miestä enää vaarallisena. Poltetulla iäkkäällä kaksoisagentilla oli tuskin enää kovinkaan arvokkaita tietoja annetavanaan tai kontakteja käytössään. Skripal vietti kaikesta päätellen tavanomaista eläkeläisen hiljaiseloa.
On liki mahdotonta, että Sergei Skripal olisi ollut yhä niin vaarallinen Venäjälle, että hänet olisi pitänyt surmata näyttävästi keskellä uneliasta brittikaupunkia. Mikään entisessä vakoojassa ei viittaa siihen, että Venäjän olisi ollut pakko vaientaa hänet – 33-vuotiaasta Julia Skripalista puhumattakaan.
Sergei ja Julia Skripalin kuolemat eivät siis olleet myrkkyiskun tekijän tavoite. He olivat vain epäonninen väline jonkin muun saavuttamisessa.
Tekotapa
Skripalien murhayrityksen tekotapa tukee sitä, ettei rikoksen tavoite ollut vain entisen vakoojan surmaaminen. Tämä olisi voitu tehdä helpommin ja vaarattomammin. Jos tekijän tavoitteena olisi ollut vain Sergei Skripalin vaientaminen, olisi murhayritys tehty tavalla, jonka sen tekijäksi automaattisesti oletettu Venäjä voisi kiistää. Halutessaan Venäjä olisi voinut liittää Sergei Skripalin pitkään jonoon nopeasti unohtuvia hämäriä kuolemia vakoilumaailmassa.
Näin ei kuitenkaan toimittu.
Sergei ja julia Skripal myrkytettiin eräällä vahvimmista tunnetuista kemiallisista aseista. Iskussa käytetty Novichok on äärimmäisen vaarallinen hermomyrkky. Asiantuntijoiden mukaan sitä on valmistettu vain yhdessä ainoassa tehtaassa Venäjän Shikhanissa.
Novichok-myrkkyjä kehittämässä ollut ja niiden olemassaolon muulle maailmalle 1990-luvulla paljastanut tohtori Vil Mirzajanov pitää mahdottomana, että teon takana olisi joku muu kuin Venäjä.
Hän kommentoi tapausta hiljattain.
– Uskoakseni sen (Novichokin) käyttöön ei ollut mitään tarvetta. Se on raaempi, kivuliaampi. Mutta mikä olisi niin tärkeää, että pitäisi käyttää jotain näin kamalaa?
– Tämä oli Vladimir Putinin tarkoituksellinen osoitus voimastaan vihollisilleen. Tämä oli röyhkeä ja tarkoituksellinen esitys, Mirzajanov sanoi.
Sergei ja Julia Skripalin murhayrityksessä käytettiin ainetta, joka suorastaan kirkuu sen venäläistä alkuperää. Myrkkyä käytettiin tietoisesti tavalla, joka vaaransi brittisiviilien henkiä.
Murhayrityksen tekotavalla oli kaksi tarkoitusta. Rikoksen piti olla shokeeraavan röyhkeä ja osoittaa kiistatta Venäjälle. Tekotavan perusteella tarkoituksena ei myöskään ollut vain varoituksen lähettäminen mahdollisille loikkareille. Tekijä halusi lähettää viestin koko lännelle.
Mikäli hyväksytään, että Venäjä on hermomyrkkyiskun takana, paljastaa tekotapa myös, että kyse oli sellaisen tason operaatiosta, jota ei hyvin todennäköisesti voitu suorittaa ilman Venäjän korkeimman johdon ja siten myös presidentti Vladimir Putinin hyväksyntää. Vastaavaan lopputulokseen päädyttiin Britanniassa radioaktiivisella poloniumilla murhatun toisen entisen venäläisagentin Aleksander Litvinenkon tapauksen tutkinnassa.
[rev_slider alias=”novichok”][/rev_slider]
Ajankohta
Sergei Skripal ei tiettävästi ollut missään tekemisissä brittitiedustelun kanssa vuoden 2010 vakoojavaihtonsa jälkeen. Mikään tähän mennessä julki tullut tieto ei niin ikään viittaa siihen, että Venäjän olisi tarvinnut hankkiutua entisestä vakoojasta eroon juuri nyt tai varsinkaan näin brutaalilla ja vaarallisella tavalla.
Kuten tekotapakin, viittaa murhayrityksen ajankohta siihen, että Skripalin näyttävä murhayritys oli vain väline tekijän todellisen tavoitteen saavuttamisessa. Ajankohta on siis tärkeä syistä, jotka johtuvat tekijästä, ei uhrista.
Venäjällä järjestetään sunnuntaina presidentinvaalit. Maata vuodesta 2000 joko presidenttinä tai pääministerinä johtanut Vladimir Putin valitaan niissä jälleen uudelle kuusivuotiskaudelle. Istuvan presidentin kannatus lienee tukevasti yli 70 prosentin luokkaa. Putinin kannatusluku ei kuitenkaan kerro kaikkea Venäjän sisäpoliittisesta todellisuudesta. Mielenkiintoisempi luku liittyy venäläisten hiljaiseen massaan.
Venäjän vuoden 2016 parlamenttivaalien äänestysluvut jäivät ennätyksellisen mataliksi. Arvioiden mukaan vain noin 37 prosenttia venäläisistä vaivautui uurnille. Virallinen äänestysprosentti oli 47. Se hankittiin noin 6 miljoonan väärennetyn äänen turvin. Luku oli silti Putinin valtakauden alin.
Venäjää vaivaa apatia. Se huolestuttaa ”värivallankumouksia” sairaalloisesti pelkäävää Kremliä, joka on masinoinut valtaa pitävän Yhtenäisen Venäjän puoluekoneiston hankkimaan kaikin keinoin äänestäjiä presidentin taakse.
Vladimir Putinin suuria kannatuslukuja pidetään meillä merkkinä presidentin aseman vakaudesta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Venäläinen toisinajattelija ja oppositiovaikuttaja Garri Kasparov vertasi Putinin kansansuosiota hiljattain ravintolaan, joka on kaupungin suosituin, koska kaikki muut ravintolat on poltettu maan tasalle.
Venäjän presidentin korkea kannatus perustuu pitkälti siihen, ettei poliittista vaihtoehtoa ole. Tällaisessa tilanteessa valta tapaa lopulta vaihtua epäpoliittisin keinoin. Tämä ymmärretään Kremlissäkin.
Krimin valloitusta seuranneet tapahtumat ovat vahvistaneet Kremlin poliittisten teknologien jo 2000-luvun alussa ymmärtämän väistämättömyyden. Liitoksissaan natisevaa kleptokratiaa ei lopulta riitä pitämään kasassa mikään muu kuin riittävä ulkoinen paine. Kansan on vaikea nousta kapinaan, kun valtakunnan muureja piiritetään, eikä mikään kerää joukkoja johtajan taakse niin kuin ulkoinen uhka.
Mikäli Venäjä olisi halunnut luoda myrkkyiskulla hajaannusta Naton sisällä, olisi operaatio tehty jossain päin Itä-Eurooppaa. Mikäli se olisi halunnut lähettää varoituksen muille loikkareille, ei tällaista kansainvälisen kuohunnan riskiä olisi otettu.
Nykytiedon valossa vain vaalit ja tarve varmistaa sisäinen rauha riittävällä ulkoisella paineella voivat edes jollain tavalla vastata polttavaan kysymykseen siitä, miksi Venäjän johto määräisi hermomyrkkyiskun Britanniassa juuri nyt.
Vladimir Putinin todellisuudessa Venäjä on linnake, jota yltiöliberaali länsi saartaa ideologisesti ja Nato sotilaallisesti. Tarina ei kuitenkaan uppoa ilman, että ympäröivän todellisuuden Venäjä-vastaisuudesta saadaan jatkuvasti todisteita. Tämän infosodan pelinappuloiksi Sergei ja Julia Skripal joutuivat.
Johtopäätökset
Sergei ja Julia Skripal siis myrkytettiin Venäjän valtiojohdon hyväksymässä operaatiossa, jonka tarkoitus oli testata länttä, lähettää sille viesti ja saada se reagoimaan Venäjän vaalien alla. Mikäli tämä on totta, päädytään kahteen vaihtoehtoiseen loppupäätelmään.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjän johto on tullut siihen tulokseen, että se voi tehdä vapaasti aivan mitä tahansa ilman että länsi pystyy vastaamaan millään sellaisella, mitä se ei olisi jo viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt. Tässä vaihtoehdossa paljastuu kuva yhä holtittomammaksi ja vastuuttomammaksi käyvästä Vladimir Putinista, joka on päättänyt, ettei lännen ja Venäjän välejä korjata hänen aikanaan. Tässä vaihtoehdossa ainoa luonnollinen kehityskulku on molemminpuolisen eskalaation kierre. Tästä on nähty jo merkkejä. Britannian ulkoministeri Boris Johnson syytti perjantaina Putinia suoraan myrkkyiskun määräämisestä. Kreml vastasi lauantaina pitävänsä syytöstä anteeksiantamattomana.
Toisessa vaihtoehdossa riskialttiilla myrkkyiskulla herätetty kansainvälinen selkkaus oli Venäjän johdon tietoisesti ja seuraukset ymmärtäen valitsema paniikkiratkaisu presidentin aseman turvaamiseksi. Mikäli tämä pitää paikkansa, tarkoittaa se sitä, että Kremlin tilannekuva Venäjän sisäpoliittisesta vakaudesta ja Vladimir Putinin asemasta on jotakin aivan muuta kuin maan rajojen ulkopuolella on osattu ymmärtää.
Valitsee näistä kumman tahansa – tai niiden yhdistelmän, lienee selvää, mitä tästä kaikesta tulisi ajatella itärajan tällä puolella.