Kohutusta vakoojasurmasta valmistuneen brittiläisen jättitutkinnan perusteella Aleksander Litvinenko surmattiin mitä todennäköisimmin Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n operaatiossa. Surmateolla oli myös todennäköisesti Venäjän tiedustelupalvelun johtajan Nikolai Patrushevin ja myös maan presidentti Vladimir Putinin hyväksyntä.
Tutkintaa johtaneen Robert Owenin laatima loppuraportti löytyy tämän linkin takaa. Verkkouutiset tutustui raporttiin ja keräsi tähän tärkeimpiä syitä, joiden katsotaan osoittavan, että Venäjän valtio oli vastuussa entisen KGB-miehen murhasta.
”Ei henkilökohtaista syytä”
Aleksander Litvinenko myrkytettiin Lontoossa radioaktiivisella poloniumilla marraskuussa 2006. Raportin mukaan murhasta olivat vastuussa entiset venäläiset tiedusteluvirkailijat Dmitri Kovtun ja Andrei Lugovoi. Todistusaineisto osoittaa heidän laittaneen myrkyn Litvinenkon teehen Lontoon Millennium-hotellissa järjestetyssä tapaamisessa.
Kovtunilla ja Lugovoilla ei ollut selvityksen perusteella kuitenkaan mitään henkilökohtaista syytä surmata Litvinenkoa. Lisäksi miesten olisi itsenäisesti toimiessaan ollut erittäin vaikea päästä käsiksi murhavälineenä käytettyyn eksoottiseen radioaktiiviseen aineeseen.
”Kaikki todistusaineisto osoittaa vain yhteen suuntaan. Lugovoi ja Kovtun toimivat jonkun toisen puolesta tappaessaan Litvinenkon”, Robert Owen toteaa.
Raportissa päädytään siihen lopputulokseen, että määräyksen antanut taho oli ”vahvalla todennäköisyydellä” Venäjän FSB.
Myrkky
Tutkinnassa kuullun asiantuntijatodistelun perusteella on hyvin mahdollista, että Litvinenkon murhassa käytetty Polonium olisi ollut peräisin Venäjältä.
Vaikka venäläisalkuperän puolesta esitettiinkin vahvaa todistelua, päätyy Robert Owen siihen lopputulokseen, ettei poloniumin alkuperää voida sen perusteella päätellä täysin varmasti.
Poloniumin käyttö on kuitenkin hänen mukaansa joka tapauksessa ”vahva indikaattori valtiollisen tason osallistumisesta” murhaan. Polonium on voinut olla peräisin vain sellaisesta ydinlaitoksesta, joka on valtiollisen valvonnan alaisena.
Motiivit
Raportissa eritellään viisi keskeistä syytä, joiden vuoksi Venäjän valtio olisi halunnut hankkiutua eroon Aleksander Litvinenkosta.
Litvinenkoa pidettiin ensinnäkin petturina FSB:n toiminnasta tekemiensä paljastuksien vuoksi. Entinen agentti oli myös kirjoittanut kaksi vahvasti presidentti Vladimir Putinin hallintoa kritisoinutta kirjaa. Niissä FSB:tä ja Putinia syytettiin muun muassa osallisuudesta Venäjää vuonna 1999 repineisiin kerrostalopommituksiin. Tšetšeenien piikkiin menneitä iskuja käytettiin myöhemmin toisen Tšetšenian sodan perusteena.
Toiseksi FSB:n uskotaan saaneen tiedon siitä, että Litvinenko teki töitä Britannian tiedustelupalvelulle. Kolmantena syynä mainitaan Litvinenkon läheiset kytkökset voimakkaisiin Vladimir Putinin vastustajiin Boris Berezovskiin ja Ahmed Zakajeviin.
Neljäntenä motiivina pidetään Litvinenkon itsensäkin mainitsemia syitä murhaansa, kuten FSB pommi-iskukytköksien ja Putinin ja hänen lähipiirinsä järjestäytyneen rikollisuuden yhteyksien paljastamista.
Viidentenä ja viimeisenä motiivina mainitaan presidentti Putinin ja Aleksander Litvinenkon erittäin vahva henkilökohtainen vihamielisyys toisiaan kohtaan. Vihanpidon kerrotaan alkaneen vuonna 1998, kun miehet tapasivat ensimmäisen ja ainoan kerran ja jatkuneen aina Litvinenkon kuolemaan saakka.
Litvinenko arvosteli Putinia henkilökohtaisesti useita kertoja julkisuudessa. Esimerkiksi heinäkuussa 2006 hän syytti presidenttiä pedofiliasta.
Raportissa nostetaan motiivien ohella esiin myös lukuisia Putinin hallinnon vastustajien murhia tai epäilyttäviä kuolemantapauksia 2000-luvun alkupuolelta. Lisäksi on olemassa aihetodisteita siitä, että FSB olisi testannut poloniumin käyttöä myrkkynä ennen Litvinenkon surmaa.
”Presidentti Putinin eturivin vastustajat – myös Venäjän ulkopuolella – olivat (tuolloin) vaarassa joutua salamurhan kohteeksi. Yksi vaaroista oli myrkytyksen uhriksi joutuminen”, Robert Owen toteaa.
Tapahtumat murhan jälkeen
Litvinenkon kuolemaa ei surtu Venäjällä julkisesti. Sen sijaan monet tunnetut poliitikot pitivät puheita, joissa hyökättiin entistä agenttia vastaan.
Murhaa Venäjällä tutkineiden länsimaisten viranomaisten mukaan Venäjän viranomaiset eivät tehneet riittävästi yhteistyötä heidän kanssaan. Rikostutkijoita ei esimerkiksi päästetty tarkastamaan murhasta epäiltyjen Kovtunin ja Lugovoin Britannian matkoillaan käyttämiä venäläisiä matkustajalentokoneita.
Raportissa kerrotaan myös, kuinka todistajia Venäjällä haastatellutta kahta brittiläistä murhatutkijaa oli kohdeltu.
”Matka Moskovaan ei mennyt kummankaan antaman todistelun perusteella kitkatta. He kertoivat useista tapauksista, jotka ainakin heidän mielestään kertoivat heidän venäläiskollegojensa harjoittamasta häirinnästä”, Robert Owen kirjoittaa.
Vain yksi tutkija oli saanut kerrallaan haastatella todistajia, kysymykset oli tullut toimittaa etukäteen ja britit eivät saaneet tehdä omia nauhoituksiaan kuulusteluista. Venäläisviranomaiset olivat ainakin kerran pyrkineet eksyttämään heitä haastattelupaikalle autolla seuranneet britit kaahaamalla karkuun liikenteessä.
Erityisesti Andrei Lugovoin ja Dmitri Kovtunin haastattelut osoittautuivat ongelmallisiksi.
”Haastatteluja peruttiin lyhyellä varoitusajalla ja järjestettiin sitten hätäisesti uudelleen. Silloin kun ne onnistuivat, tehtiin ne kiireessä ja niin, että brittitutkijalla oli vain rajalliset mahdollisuudet esittää kysymyksiä. Brittiryhmälle kerrottiin, että molempia miehiä hoidettiin säteilymyrkytyksen vuoksi. He vaikuttivat kuitenkin haastatteluissa terveiltä. Kun Venäjän toimittamat nauhat haastatteluista saapuivat Lontooseen, havaittiin, ettei Lugovoin haastattelusta ollut lainkaan äänitettä.”
”Minulle tuli selväksi, että kyse on asiasta, joka korpeaa asianosaisia vielä nyt vuosienkin päästä”, Robert Owen luonnehtii Venäjän viranomaisten toimintaa.
Epäillyt menestyvät
Venäjän valtion osallisuuden puolesta puhuu myös epäiltyjen murhaajien kohtalo teon jälkeen.
Andrei Lugovoi on tätä nykyä parlamenttiedustaja ja Venäjän duuman turvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja. Dmitri Kovtun toimii puolestaan liikemiehenä ja työskentelee turvallisuusalalla. Lisäksi Lugovoi on kohonnut Venäjällä tunnetuksi televisiopersoonaksi ja politiikan hahmoksi. Putin on myös palkinnut Lugovoin kunniamerkillä murhan jälkeen.
”Lugovoin ja Kovtunin urakehitys vuoden 2006 jälkeen vaikuttaa minusta mahdottomalta ilman korkean tason poliittista hyväksyntää”, Rober Owen sanoo.
Hän korostaa myös sen merkitystä, kuinka Putin ei ole pyrkinyt hakemaan etäisyyttä Lugovoista senkään jälkeen, kun kansainvälinen media on alkanut syyttää miestä Litvinenkon tappamisesta. Presidentti on pikemminkin tukenut epäiltyä murhaajaa.
Raportin perusteella on selvää, että miesten asemat ja urat Venäjällä ovat parantuneet murhan jälkeen.
”Näistä tosiseikoista voidaan päätellä, että Venäjän valtio hyväksyy Litvinenkon murhan tai vähintäänkin haluaa viestittää hyväksyvänsä sen.”
Britannia on pyytänyt Venäjää toistuvasti luovuttamaan Lugovoin ja Kovtunin vastaamaan murhasyytteisiin. Pyynnöt on evätty.
Tiesikö Putin?
Tutkinnassa asiantuntijana kuullun Oxfordin yliopiston professorin ja eturivin Venäjän asiantuntijan Robert Servicen lausuntojen sekä muun asiantuntijatodistelun perusteella on varmaa, että mikäli FSB surmasi Aleksander Litvinenkon, oli tiedustelupalvelun johtaja Nikolai Patrushev tietoinen operaatiosta.
Service toteaa lausunnossaan uskovansa Patrushevin olleen ainakin jollain tapaa osallisena myös muissa raportissa mainituissa Vladimir Putinin vastustajien kuolemantapauksissa, joita tapahtui samoihin aikoihin Litvinenkon surman kanssa.
Nikolai Patrushevin ja presidentin välit tiedetään läheisiksi ja asiassa annetun todistelun perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että Patrushev oli tietoinen Litvinenkon kuolemaan johtaneesta operaatiosta ja kertoi siitä myös presidentti Vladimir Putinille. Tämän puolesta puhuvat myös presidentin menneisyys pitkän linjan tiedusteluvirkailijana sekä Venäjän valtion nykyinen johtamiskulttuuri, jossa valta on keskitetty Putinille ja hänen kapealle lähipiirilleen.
