Entinen Viron puolustusvoimien eli Kaitseväen pääesikunnan päällikkö ja vt. komentaja, kenraalimajuri (evp.) Veiko-Vello Palm kirjoittaa tuoreessa Põhimõtete Koda-ajatuspajan julkaisemassa Viron maanpuolustuksen kehityssuuntia käsittelevässä raportissa droonisodankäynnistä.
Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun käynyt Palm on huolissaan Viron ja länsimaiden droonien massatuotantokyvystä. Sen suhteen ollaan myöhässä.
– Länsimaiden asevoimien suhtautuminen droonitorjuntaan on tyypillinen muutoksen sivustaseuraajan reaktiolle, jossa on kaksi ääripäätä: joko täysi apaattisuus tai perusteeton optimismi, kirjoittaa Palm ja jatkaa:
– Toisaalta kaikki näkevät, että huokeaa ja massatuotannoksi sopivaa ratkaisua ei vielä ole, mutta toisaalta itseä lohdutetaan ajatuksella aivan kuin Naton sotilaallinen konflikti Venäjän kanssa olisi jollain tapa erilainen ja toisella tapaa kulkeva.
Palmin mukaan länsimaissa ei kyse ei ”täysin teknologisesta jälkeenjäämisestä, koska länsimaissa on droonitorjuntaratkaisuja”.
– Kyse on pikemminkin eräänlaisesta teknologisesta jälkeenjäämisestä juuri massatuotantoratkaisujen löytämisessä. Tällaisille tilanteille on ominaista niin sanottujen hopealuotien eli kaikkivoipien ratkaisujen etsiminen, mutta siten on mahdotonta löytää yhtään mitään ratkaisua.
”Droonit korvasivat tykistöammukset”
Palm huomauttaa, että säännönmukaisesti jätetään huomiotta, että alkujaan droonit oli Ukrainan hätäratkaisu tykistökranaattien puuttuessa.
Nykyaikaisessa sodankäynnissä käsituliaseet aiheuttavat vain 5–25 prosenttia kokonaistappioista. Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien vähintään 60 prosenttia tappioista on aiheuttanut kaukotuli eli tykistö ja ilmavoimat.
– Ammusten ja osittain myös tykistön puute pakotti etsimään korviketta ja puolivahingossa päädyttiin täysin tavallisiin jälleenmyynnistä saataviin drooneihin, kuvaa Palm Ukrainan siirtymää.
”Olemmeko valmiita torjumaan satoja Shahed-drooneja?”
Nyt drooneja massatuotetaan Venäjällä ja Ukrainassa tykistöammusten tapaan. Palm on huolissaan Venäjän massiivisesta droonituotannosta.
– Voi päättää olla käyttämättä droneja, mutta vihollisen droonin torjuminen on pakollista. Eri arvioiden mukaan Venäjä tuottaa vuonna 2026 miljoonittain erityyppisiä drooneja eli tuhansia, ellei jopa kymmeniätuhansia, tappavia drooneja päivässä. Meidän sotilaallinen maanpuolustus ei ole valmis torjumaan tällaisia Venäjän droonimassoja.
Esimerkiksi iranilaisperäisiä Shahed-drooneja Venäjä tuottaa vuonnaa 2026 noin 60 000 kappaletta. Tämä tarkoittaa vähintään 3 000 000 kilogrammaa eli kolme kilotonnia räjähdeainetta.
– Jos Venäjän federaatio päättää hyökätä Natoa ja Viroa vastaan, kohtaisimme ensimmäisessä aallossa varmasti monta sataa hyökkäysdroonia ja suojata tulisi satoja, jollei tuhansia, kohteita. huomauttaa Palm ja jatkaa:
– Vaikka konfliktin jatkuessa intensiivisyys vähenisi huomattavasti, jopa muutama sata droonia on suuri haaste. Tilanteen tekee vaikeammaksi se itsestäänselvyys, että hyökkääjän ei tarvitse hyökätä kaikkiin kohteisiin, mutta puolustajan pitää puolustaa kaikkea ja koko ajan.
Venäjä on ottanut droonisodankäynnin tosissaan
Venäjä on myös muuttanut asevoimiensa taktiikkaa, koulutusta ja organisaatiota miehittämättömien järjestelmien mukaiseksi. Palm huomauttaa, että ”edessä olevat muutokset ovat vieläkin suuremmat” ja Venäjä on tehnyt miehittämättömistä järjestelmistä oman aselajinsa.
– Lähitulevaisuudessa on tarkoitus muodostaa jopa 190 pataljoonan kokoista yksikköä. Asevoimien kehitystyön lisäksi on luotu tuotantokykyä eli aseteollisuus kykenee tuottamaan tarvittavan suurelle määrälle yksiköitä. Vuoteen 2030 mennessä suunnitellaan hankittavan miljoona asiantuntijaa ja lisäksi halutaan 75 prosenttiin Venäjän yleissivistävistä kouluista miehittämättömien ilma-alusten kurssi.
Palm painottaa, että drooneissa ja niiden torjumisessa on kyse ”kaikin tavoin innovaatiosta Ukrainan ja Venäjän asevoimissa”.
– Kyse ei ole ideoista tai vähälukuisista kokeiluista, vaan Venäjän asevoimissa on tapahtunut suuria muutoksia jokaisella tasolla.
Venäjän uhka on pysyvä mutta monimuotoinen
Palm huomauttaa, että myös Viron ulkomaantiedustelu on todennut, että ”konfliktissa Venäjän kanssa liittolaisten tulee olla valmiita taistelemaan vihollisen kanssa, joka käyttää joukoittain miehittämättömiä järjestelmiä strategisella, operatiivisella ja taktisella tasolla maalla, merellä ja ilmassa”.
– Oleellista on ymmärtää, että turvallisuusympäristön epävakaus ei ilmene aina samalla tavalla. Vaikka Venäjä muodostaa Virolle ja laajemmin länsimaille jatkuvan ja eksistentiaalisen uhan, ei uhan ilmentyvät ole pysyviä. Päinvastoin.
Palm huomauttaa, että Venäjä sopeuttaa jatkuvasti taktiikoitaan ja hyökkäyssuuntiaan diplomatiassa, informaatiossa, sodankäynnissä ja taloudessa ”käyttäen niitä koordinoidusti ja toisiaan vahvistaen”.
– Tavoite – Viron ja laajemmin länsimaiden itsenäisyyden, päätöksenteon ja yhtenäisyyden rapauttaminen – jää ennalleen, mutta käytettävät keinot, painopisteet ja ajoitukset muuttuvat. Sen takia uhka ei ole ainoastaan pysyvä, vaan kehittyvä ja monimuotoinen.