Marraskuu on monelle kunnalle kylmää kyytiä, kun kunnat joutuvat verottajan tekemän 400 miljoonan euron virheen maksajiksi. Virhe johtuu suurelta osin kikystä, eli kilpailukykysopimuksesta, mutta ilmeisesti myös muista arviointivirheistä.
Kikyn seurauksena toteutettujen lomarahojen leikkauksien ja työtulovähennysten vaikutukset oli jätetty huomioimatta, eikä palkansaajien verotusta oltu korjattu tarvittavaa määrää alaspäin. Tämä on johtanut veronmaksajilla ennätysmäisiin veronpalautuksiin tänä vuonna, mikä puolestaan on heiluttanut kuntien verotulokertymää huomattavasti siitä, mikä on ollut ennuste.
Verohallinnon tilitykset kunnille korjataan tarvittaessa edellisen vuoden verotuksen valmistuttua. Nyt kun virhe on havaittu, kunnilta peritään siis jälkikäteen marraskuussa takaisin jo tilitettyjä veroja.
Esimerkiksi Hämeenlinnassa tuloverokertymä jää noin 4 miljoonaa euroa pienemmäksi. Nurmijärvellä ollaan samoissa lukemissa. Lapin suurimpien kuntien osalta takaisinperintä tarkoittaa yhteensä 9 miljoonaa euroa.
Takaisinperintä on johtanut siihen, että lukuisissa Suomen kunnissa joudutaan nyt tosissaan miettimään, mistä rahat budjettivajeen kattamiseen löytyvät. Osa kunnista myy omaisuutta, osa on marssinut lakki kourassa pankinjohtajan pakeille.
Verohallinnossa ja kuntaliitossa tulokehityksen arvioitiin tänä vuonna olevan hyvän suhdannekehityksenkin seurauksena positiivinen. Kunnat puolestaan tekivät budjettinsa luottaen asiantuntijatahojen arvioihin. Nyt huomataan, että arviot ovat menneet pieleen pahemman kerran.
Virheistä kerrottiin ensimmäistä kertaa elokuussa, mutta edelleen on ilmeisesti epäselvää mistä kaikesta virheet johtuivat. On ennustettavissa, että virhe verotulojen kehityksessä saattaa myös jopa kertaantua uusissa tuloarvioissa, jotka on monissa kunnissa laadittu kasvun jatkumisen varaan.
Kilpailukykysopimuksen positiivisia vaikutuksia ei voi kiistää, mutta kuntien näkökulmasta tilanne tuntuu kohtuuttomalta. Kilpailukykysopimuksen myötä valtionosuuksia leikattiin kuntien palkansaajille tehdyn lomarahaleikkauksen verran ja nyt kikyn ja verottajan virheen seurauksena valtionosuuksista kahmaistaan toista kautta.
Tuntuu, että virheet on haluttu painaa villaisella, eikä vastuunkantajia ole ilmoittautunut. Verokarhunkin harjaaminen taitaisi tuntua siitä vain hyvältä.
Tilanne on epäreilu, mutta välittääkö kunnista enää kukaan? Pitääkö kukaan enää kuntien puolta?
Kuntien ja valtion välistä taakanjakoa kikyn vaikutuksista tulisi vielä arvioida uudelleen. Ei ole kenenkään etu, että kunnat entisestään velkaantuvat ja verottajan virheet kriisiyttävät kuntien taloudenhoidon.
Verotulokehityksen ennustamista on myös pystyttävä parantamaan. Jatkossa erilaiset muutokset toimintaympäristössä lisäävät tarvetta koko rahoitusjärjestelmän uudelleen pohtimiseksi. Kuntien veropohjasta on pidettävä huolta ja valtionosuusjärjestelmää on uskallettava uudistaa entistäkin selkeämpään suuntaan.
Vuosia vellonut sote-ratkaisun etsiminen on johtanut siihen, että kunnat, niiden kehittäminen ja kuntarakenteen uudistaminen on unohdettu. Kunnat ovat yhteiskunnan peruskivi nyt ja tulevaisuudessa, eikä ihmisten arki pyöri, jos kunnat eivät ole toimintakykyisiä.
Vaalilupauksia odotellessa.
