Kun Vladimir Putin aloitti helmikuussa ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” Ukrainaa vastaan, moni uskoi venäläistutkija Tatjana Stanovajan mukaan, että hänen suhteensa maansa eliittiin ei olisi enää koskaan entisensä. Putiniin alettiin suhtautua epätoivoisena johtajana, joka ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen ulkomaailman kanssa.
Hyökkäyssodan ensimmäisten kuukausien aikana eliitti pysyi hänen mukaansa edelleen lojaalina presidenttiään kohtaan. Monet jopa vilpittömästi uskoivat lännen olevan vastuussa konfliktista ja ajaneen Venäjän tilanteeseen, jossa sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä.
– Viime viikkoina tätä haurasta uskoa ovat kuitenkin horjuttaneet Venäjän nöyryyttävä vetäytyminen Harkovan alueelta sekä ilmoitus osittaisesta mobilisoinnista, joka todennäköisesti muuttuu täydeksi liikekannallepanoksi, ja kasvavat epäilyt siitä, kykeneekö Venäjä todella voittamaan tämän sodan, R.Politik-konsulttiyhtiötä johtava Stanovaja kirjoittaa Carnegie Endowment -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Tämä herättää hänen mukaansa kysymyksen siitä, onko Venäjän eliitti valmis seisomaan Putinin rinnalla katkeraan loppuun asti varsinkaan tilanteessa, jossa ydinase-eskalaatio näyttää yhä todellisemmalta mahdollisuudelta.
Presidentin motiiveja ei ymmärretä
Viime aikoihin asti vallitsi Stanovajan mukaan ajatus, että koska Venäjä on sodan aloittanut, sen on pakko voittaa, koska kaikki kompromissit kääntyisivät lopulta sitä vastaan. Kaoottisesti toteutetun mobilisaation ja rintamalla koettujen takaiskujen myötä on kuitenkin alettu ymmärtää, että Venäjä ei kenties voitakaan, ja kysellä, millaisen hinnan venäläiset ovat valmiit Ukrainan kurittamisesta maksamaan.
Mitä pidempään konflikti jatkuu ja mitä enemmän resursseja Venäjän hallinto sodan kitaan heittää, sitä jakautuneemmaksi Venäjän eliitti saattaa tulla ja sitä vakavammiksi erimielisyydet voivat kärjistyä, Stanovaja sanoo.
– Ensinnäkään ei ole merkkejä siitä, että Venäjän eliitti pitäisi Ukrainaa maansa kannalta eksistentiaalisena ongelmana. Putinille teema on kuitenkin äärimmäisen tunteikas ja henkilökohtainen. Hän on takertunut ajatuksiin historiallisesta oikeudenmukaisuudesta, venäläisten esi-isien maista ja halusta ”vapauttaa” ukrainalainen ”veljeskansa” lännen tukemien venäläisvastaisten ”miehittäjien” ikeestä”, hän toteaa.
– Toinen eliittiä jakava asia on kysymys ydinaseiden käytöstä. Monet niistä, jotka tällä hetkellä kehottavat länttä ottamaan Putinin ydinaseuhkaukset vakavasti, toivovat, etteivät ne toteudu. Kun presidentin uhkaukset alkavat näyttää realistisemmilta, eliitin tuki Putinille ja hänen toimilleen joutuu vakavalle koetukselle. Tämä koskee jopa presidentin lähimpiä kumppaneita.
Syyskuuhun asti eliitti oli Stanovajan mukaan tehnyt pragmaattisen valinnan tukea Putinia, koska tätä pidettiin takuumiehenä sille, että Venäjä ei ainakaan häviäisi sotaa.
– Asiat ovat kuitenkin edenneet niin pitkälle, että heidän on nyt ehkä pakko valita erilaisten häviöskenaarioiden välillä. Tämä tekee Putinista paljon aiempaa haavoittuvaisemman, sillä hän saattaa yksinkertaisesti joutua toteamaan, että hän ja eliitti päätyvät keskenään erilaisten skenaarioiden kannalle, Stanovaja arvioi.