Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan ydinvoimaloita pidetään ensimmäistä kertaa strategisina kohteina sotilaallisessa konfliktissa.
Kun Venäjä aloitti 24. helmikuuta avoimen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan, vuonna 1986 vaurioitunut Tšernobylin ydinvoimala joutui miehitysjoukkojen haltuun ja pysyi venäläisten käsissä noin kuukauden ajan.
Maaliskuun 4. päivään mennessä Venäjän joukot valtasivat myös ukrainalaisen Zaporižžjan ydinvoimalan, joka on Euroopan suurin. Viimeisten kahden kuukauden ajan sen ympäristössä on käyty taisteluita, ja Venäjän YK-suurlähettiläs Vasili Nebenzja on kiistänyt Venäjän käyttävän laitosta sotilaallisiin tarkoituksiin. Venäläistutkija Maxim Startšakin mukaan tämä tuskin pitää paikkaansa.
– Kylmän sodan aikana venäläiset asiantuntijat luonnehtivat ydinvoimaloita ”ydinpommeiksi vihollisen alueella”. Kun tavanomaisia aseita käytetään ydinvoimaloita vastaan, niillä voi olla ydinaseiden ominaisuuksia (ja niillä voi olla huomattavasti vahingollisempi vaikutus ympäristöön.) Tämä johti siihen, että ydinvoimaloita ja rauhanomaisia ydinlaitoksia voitiin pitää mahdollisina joukkotuhoaseina ja niihin kohdistuvaa iskua joukkotuhoaseen käytön ”passiivisena muotona”, Moskovassa toimiva Startšak toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Uhkailun ja kiristyksen väline
Startšakin mukaan Venäjän ei tarvitse enää uhkailla Ukrainaa ydinaseiden käytöllä, koska ydinvoimalan reaktorin sisällä on kertaluokkaa enemmän säteilyä kuin pommissa.
– Venäjän sotilasjohto on luultavasti aina ymmärtänyt tämän. Esimerkiksi Venäjän Itämeren laivaston komentajana 2001–2006 toiminut amiraali Vladimir Valujev totesi jo vuonna 2001 puhuessaan sodasta Euroopassa, että ydinaseiden käyttö ei olisi välttämätöntä raskaiden tappioiden tuottamiseksi, vaan riittäisi, että tuhottaisiin muutama olemassa oleva ydinvoimala, hän sanoo.
Hän muistuttaa Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajana toimivan ex-presidentti Dmitri Medvedevin äskettäisestä kommentista, jonka mukaan EU:n ei pitäisi unohtaa, että myös sen jäsenmaiden alueella olevissa ydinvoimaloissa, voi tapahtua ”onnettomuuksia”.
Zaporižžjan ydinvoimalan turvallisuus voidaan Startšakin mielestä taata vain siten, että Venäjä vetää joukkonsa pois sen alueelta. Hän ei kuitenkin usko, että niin tapahtuisi, vaan arvioi hyökkääjän pitävän voimalaa hallussaan niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
– Sen hallinta tarjoaa Venäjälle keinon poliittiseen kiristykseen ja ydinuhkailuun. — Venäjän ulkoministeriö pyrkii syyttämään Ukrainaa ydinterrorismista sekä vierittääkseen syyllisyyttä ja oikeuttaakseen läsnäoloaan ”laitoksen turvallisen toiminnan varmistamisella”, Startšak sanoo.
Tosiasiassa venäläiset kuitenkin hänen mukaansa pelkäävät, että voimalan alueelle saatettaisiin miehitysjoukkojen vetäydyttyä sijoittaa YK:n rauhanturvaajia, jotka korvattaisiin myöhemmin Naton kriisinhallintajoukoilla, kuten Kosovossa vuonna 1999 tapahtui.