Kun täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on jatkunut runsaan vuoden, Kreml on onnistunut venäläistutkija Andrei Kolesnikovin mukaan muovaamaan ”sotilaallisen erikoisoperaation” ”kansansodaksi” – ponnistukseksi, jonka pitäisi yhdistää koko kansaa. Kaikkia niitä, jotka tämän kyseenalaistavat, kohdellaan nyt ”kansallispettureina”.
Sotaa edeltäneessä yhteiskuntamallissa vallitsi hänen mukaansa kahtiajako pyramidin pohjalla olevan kansan ja huipulla olevien, yltäkylläistä elämää huvijahteineen ja palatseineen viettävien johtajien välillä. Nyt kaikkien venäläisten Vladimir Putinista tavallisiin kadunmiehiin selitetään käyvän yhteistä taistelua ukrainalaisia, Natoa, Yhdysvaltoja, EU:ta ja ”kollektiivista länttä” vastaan. Lopullisena tavoitteena on voitto lännestä, mutta sen toteutuminen siirtyy kaiken aikaa kauemmas tulevaisuuteen samaan tapaan kuin täydellisen kommunismin toteutuminen neuvostoideologiassa, Carnegie-ajatushautomossa työskentelevä Kolesnikov sanoo artikkelissaan.
– Täsmälliset parametrit siitä, miltä voitto näyttäisi tai miten se voidaan saavuttaa, ovat täysin epäselviä, mutta liikettä kohti tuota horisonttia voidaan jatkaa ikuisesti, hän toteaa.
Kansalaisilta edellytetään Kolesnikovin mukaan nyt ymmärtämystä venäläisen yhteiskunnan puolittaista sotatilaa kohtaan ja valmiutta vyön kiristämiseen tilanteessa, jossa valtiontalous kyntää yhä syvemmällä. Siitä, miten tavalliset venäläiset kykenevät tämän kestämään, ei kuitenkaan ole varmuutta.
– Kyse ei ole niinkään sosiaalisesta, sotilaallisesta tai taloudellisesta, vaan pikemminkin psykologisesta taakasta, kun ”erikoisoperaatio” koskettaa nyt suoraan laajoja väestöryhmiä: mobilisoitujen sotilaiden perheitä, kaatuneita ja haavoittuneita sekä rintamalta erilaisissa psykologisissa ja fyysisissä tiloissa palaavia, hän sanoo.
– Mitä tapahtuu niiden mielissä ja sieluissa, jotka ovat kokeneet taistelut omakohtaisesti, jotka ovat haavoittuneet tai jotka ovat menettäneet isänsä, veljensä tai poikansa? Tuleeko näistä ihmisryhmistä poliittinen voima? Tukevatko he Putinin hallintoa vai tuleeko heistä ”viides kolonna”, joka asettuu pikemminkin konservatiivien kuin liberaalien puolelle? Näihin kysymyksiin ei toistaiseksi ole vastauksia.
Kolesnikov pitää erityisesti eettisestä ja psykologisesta näkökulmasta hämmästyttävänä sitä, kuinka nopeasti nykyaikainen ja kaupungistunut yhteiskunta on voinut rappeutua. Hän sanoo Kremlin ruokkivan tottelevaa massaa yhtenäisyyden rituaaleilla, loputtomia voittoja korostavalla historialla ja imperialistisella ideologialla.
– Turtumus ”sotilaalliseen erikoisoperaatioon” ei ilmene vaatimuksina rauhasta ja avoimuuden lisäämisestä Venäjällä, vaan joko aggressiivisena tai vain passiivisempana tukena viranomaisille. Näin laajamittainen mukautuminen tarkoittaa sitä, että venäläinen yhteiskunta on antamassa Putinille vapaat kädet jatkaa niin sotaansa maan rajojen ulkopuolella kuin sortotoimia niiden sisällä, hän toteaa.