Virolainen Postimees -lehti on haastatellut Dnipron vankilassa kolmea Ukrainan vangitsemaa Venäjän sotilasta. Heitä yhdistää karut taustat ja köyhyys.
Andrei liittyi Luhanskin seperatistiarmeijaan vuonna 2021. Hän kertoo ryhtyneensä palkkasotilaaksi saadakseen rahaa uusiin hampaisiin.
Palkka olisi mahdollistanut uuden purukaluston. Aluksi hänelle maksettiin 18 000 ruplaa kuukaudessa. Tämän jälkeen 24 000 ja lopulta 78 000 ruplaa kuukaudessa.
Uusia hampaita Andrei ei kuitenkaan ikinä ehtinyt saada, koska 1. syyskuuta ukrainalaiset vangitsivat miehen lähellä Spirnen kylää Bahmutin alueella.
Ruslan on tataari, joka värvättiin palkka-armeija Wagnerin riveihin Tšeljabinskissä sijaitsevasta vankien siirtokunnasta. Ruslan on ollut huumeriippuvainen ja hänellä on pitkälle kehittynyt aids. Kymmenen vuoden tuomion hän oli saanut huumerikoksista.
Ruslan lennätettiin 10. tammikuuta Rostovin harjoitusalueelle muiden uusien Wagner-sotilaiden kanssa. Miehet saivat kolmen viikon koulutuksen, jonka jälkeen heidät lähetettiin Bahmutiin. Seitsemän rintamalla vietetyn vuorokauden jälkeen Ruslan haavoittui ja joutui ukrainalaisten vangiksi.
Kolmas vangeista on Kazakstanista kotoisin oleva Tšingis-nimeä käyttävä mies. Hän on tappaja, joka istui tuomiotaan Tjumenin alueen siirtokunnassa.
Wagnerin värvääjät saapuivat lokakuussa 2022 siirtokuntaan. Lopulta hän ja 200 vankia päättivät lähteä rintamalle, koska vastineeksi sai rahapalkan ja armahduksen.
Tšingis kertoo, että siirtokunnassa vankien elinolosuhteet muuttuivat kurjiksi juuri ennen Wagnerin värvääjien saapumista. Ruoasta tuli surkeaa ja kurista tiukempaa.
Palkkasotilaiksi lähteville vangeille hänen mukaansa kerrottiin, että rintamalla ei saa käyttää alkoholia tai huumeita. Ryöstelystä ja raiskauksista teloitetaan. Hän kertaa todistaneensa tilanteen, jossa sääntöjä rikkoneet miehet ammuttiin muiden sotilaiden edessä.
Tšingis vangittiin Soledarin alueella. Hänen tulevaisuutensa näyttää synkältä, vaikka hänet jonain päivänä vaihdettaisiin ukrainalaisiin vankeihin. Venäjälle paluu ei tarkoita vapautta, koska hän ei ehtinyt olla armahduksen edellyttämää puolta vuotta rintamalla.
– Haluaisin mennä kotiin Kazakstaniin Pavlogradin kaupunkiin. Vanhemmilleni. Haluaisin jatkaa työskentelyä kuljettajana, hän toivoo.