Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ennusti taannoin, että Vladimir Putin päätyy ennemmin tai myöhemmin Kremlin sisäisen murhasalaliiton uhriksi. Zelenskyin ennustus saattoi olla lähinnä psykologista sodankäyntiä, mutta spekulointia Putinin kohtalosta ja Venäjän tulevaisuudesta hänen jälkeensä on harjoittanut moni muukin.
Putin on vakuuttanut, että Venäjällä järjestetään presidentinvaalit vuonna 2024. Jos hän asettuu ehdolle, hänen voittonsa on brittilehti Financial Timesin (FT) konkarikirjeenvaihtajan Tony Barberin mukaan käytännössä varma.
– Putin kuitenkin täytti lokakuussa 70 vuotta. Mitä kauemmin hän pysyy virassaan, sitä polttavammaksi seuraajakysymys muodostuu, Barber toteaa tuoreessa artikkelissaan.
Ymmärtääkseen, miltä Putinin jälkeinen Venäjä voisi näyttää, kannattaa hänen mukaansa tarkastella Serbiaa Slobodan Miloševićin jälkeen. Vuonna 2000 valtansa menettänyt Milošević oli käynnistänyt sotia entisen Jugoslavian alueella samaan tapaan kuin Putin muun muassa Georgiaa ja Ukrainaa vastaan.
Tony Barber on toiminut FT:n kirjeenvaihtajana muun muassa entisen Neuvostoliiton ja entisen Jugoslavian alueilla.
Miloševićin jalanjäljissä
Sekä Miloševićia että Putinia motivoivat Barberin mukaan monikansallisen valtion romahtaminen, pyrkimys oman kansallisuusryhmän ylivalta-aseman säilyttämiseen ja halu hallita tiettyä aluetta – Serbian tapauksessa Kosovoa ja Venäjän tapauksessa Krimiä – kansallisen identiteetin ja historiallisen ylpeyden nimissä.
– Milošević kuoli vuonna 2006 jouduttuaan syytetyksi sotarikoksista. Viime kuussa Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi Putinista pidätysmääräyksen, joka liittyy lasten pakkosiirtoihin Ukrainasta, Barber sanoo.
Miloševićin jälkeinen Serbia ei hänen mukaansa ole enää sotaa lietsova ja hypernationalistinen valtio, mutta ei myöskään kypsä demokratia. Maa pyrkii myös ylläpitämään läheisiä suhteita sekä Venäjään että Kiinaan. Vuodesta 2014 lähtien ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä toiminut Aleksandar Vučić on keskittänyt määrätietoisesti valtaa omalle puolueelleen.
– Samankaltainen asetelma saattaa syntyä Venäjällä Putinin jälkeen. Yksikään Kremlin tuleva johtaja tuskin luopuu Moskovan vaatimuksesta Krimin hallintaan, olipa Ukrainan sodan lopputulos mikä tahansa. Venäjä on Serbiaa paljon suurempi mahti eikä varmasti sovita ulkopolitiikkaansa lännen mielen mukaiseksi, Barber toteaa.
– Voimme vain spekuloida Putinin seuraajasta. Serbian kokemusten perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että edes Putinin itsevaltiuden ja Ukrainan sodan päättyminen eivät tuo Venäjälle aitoa demokratiaa eikä saumattomia suhteita länteen.