Entinen puolustusministeriön ylijohtaja, yleisesikuntakomentajakapteeni ja dosentti Marco Krogars kirjoittaa blogikirjoituksessaan, ettei Ukrainan vastahyökkäyksen epäonnistuminen ole yllätys, koska ”hyvin valmisteltujen puolustusasemien murtaminen on mille tahansa armeijalle mittava ponnistus.”
– Venäjän sotilaalliset kyvykkyydet ilma-aseen ja epäsuoran tulen käytössä muodostivat liian suuren vastavoiman – yhdessä laajojen miinoitteiden kanssa. Läpimurto etelärintamalla olisi edellyttänyt Ukrainalta huomattavasti suurempaa hyökkäysvoimaa ja ilmaherruutta.
Hän pitää Ukrainan joutumista kulutussotaan ”todellisena koetinkivenä”. Venäjän resurssit taas ovat suuremmat ja se saa apua muilta diktatuureilta, kuten Pohjois-Korealta, jonka ”kerrotaan toimittaneen venäläisen tykistön käyttöön lyhyen ajan sisällä jo yli miljoona kranaattia”.
– Länsimaiden ammusvarastot ammottavat puolestaan pian tyhjyyttään, kun saamattomat poliitikot eivät ole kyenneet 20 sotakuukauden aikana kohdentamaan teollisuudelle riittävästi pitkän aikavälin tilauskantaa. Tuotantokapasiteetti ei markkinataloudessa kasva ilman riihikuivaa rahaa.
Krogars huomauttaa, että Yhdysvaltain tuotantokyky ratkaisi sodan pitkittyessä toisen maailmansodan tuloksen
– USA sai myös tuottaa sotamateriaalia kaikessa rauhassa, sillä sotatoimet eivät koskaan ulottuneet Pohjois-Amerikan mantereelle. Toisin oli Saksassa ja Japanissa, missä teollisuuslaitokset olivat ilmapommitusten kohteena. Liittoutuneiden pommitusilmavoimat tuhosivatkin laajalti sotatarvikkeiden tuotantolaitoksia.
Nyt samaan tapaan ”Venäjän sotatarviketuotanto saa jatkaa toimintaansa lähes häiriöttä, sillä Ukrainalla ei ole sotilaallisia kykyjä iskeä syvälle vihollisen selustaan”.
– Länsimaat ovat myös erityisesti vaalineet sitä periaatetta, ettei Ukrainalle toimiteta tähän soveltuvia asejärjestelmiä. Eskalaation pelossa tietenkin, mutta lähtökohtaisesti tämän ajattelun taustalla oleva ajatusrakennelma on järjetön, toteaa Krogars ja kysyy:
– Miten [Volodymyr] Zelenskyin joukoilla voisi olla mahdollisuus voittaa Venäjä sotilaallisesti, kun niiden toimintakykyä rajoitetaan vahvasti? Eipä juuri mitenkään. Naiivit toiveet Ukrainan sotilaallisesta voitosta ovatkin näillä reunaehdoilla itsepetosta.
”Nopea rauha barbaarivaltion kanssa olisi itsepetosta”
Ukrainan tulisikin saada käyttöönsä aiempaa tehokkaampia asejärjestelmiä. Krogars huomauttaa, että ”selkeää ulospääsyä Venäjän käynnistämästä sodasta on vaikea nähdä muutoin, kuin Ukrainan taistelumenestyksen kautta.”
– Venäjälle tulee tuottaa niin suuret tappiot, että sen kyky käydä hyökkäyssotaa Euroopassa kiistetään. Nopean rauhan rakentaminen [Vladimir] Putinin johtamana barbaarivaltion kanssa olisi itsepetosta ja maan laajentumistarpeisiin liittyvä ongelma tulisikin kohdattavaksi pian uudelleen. Ehkäpä seuraavaksi Baltian suunnalla.
Krogars huomauttaa, että muut Euroopan kansat kantavat vastuun siitä, ettei ”Ukraina luisu pysyvästi tappion tielle itsenäisyystaistelussaan”.
– USA:n sotilasapuun ei voida jatkossa luottaa, sillä maan sisäpoliittiset paineet näyttävät vaikuttavan tulevien presidentinvaalien myötä ratkaisevasti myös tähän asiaan. Löytyykö sotilasavun kasvattamiselle intressiristiriitojen repimästä Euroopasta todellista valmiutta, onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Johtavien poliitikkojen kun pitäisi nähdä yli seuraavien vaalien ja se on tunnetusti kovin vaikea laji kohdattavaksi.
