Venäjä on uhannut länttä ydiniskulla, mikäli sen olemassaolo olisi uhattuna. Ensimmäisen kerran sitten kylmän sodan tällainen uhkaus esitettiin vuosi sitten 22. maaliskuuta 2022 Venäjän presidentin tiedottajan Dmitri Peskovin suulla. Mikä on Venäjän ydinpelotteen tila?
Yhdysvaltain Tufts Universityn vieraileva tutkija ja strategisten aseiden asiantuntija Pavel Luzin kertoi Novaja Gazetalle, että Venäjän asevoimilla on 1 500 strategista ydinkärkeä. Niiden sisältämä plutonium ei muutu miksikään, mutta niiden sytyttimet, ja niitä kuljettavien ohjusten rakettimoottorit ja sähköjärjestelmät lakkaavat ajan mittaan toimimasta, minkä vuoksi monet ohjustyypit pitää rakentaa uudelleen 12–13 vuoden välein. Virallisesti Venäjällä on 540 käytettävissä olevaa strategista ydinohjusta.
Ydinaseita rajoittaneen START-sopimuksen aikaan ydinohjusten määrä vaihteli 490:stä 520:een, joten Venäjä on onnistunut kasvattamaan tätä määrää hieman, mutta Luzinin mukaan tämä on harhaa, sillä joukossa on suuri määrä ohjuksia, joiden takuu on umpeutunut jo aikaa sitten.
Military Balance 2023 ilmoittaa esimerkiksi, että Venäjällä on 339 mannertenvälistä ydinohjusta, mutta Luzinin mukaan niistä enää 212 (63 %) on toimintakykyisiä tyyppejä.
Uusin ohjustyyppi Sarmat kehitettiin virallisen selityksen mukaan siksi, että Voevoda-ohjukset pitää korvata, koska niiden viimeisenkin elinkaari päättyi vuonna 2019.
Todellinen syy on Luzinin mukaan proosallisempi: Kreml ei halunnut kolmen Tšeljabinskissä, Krasnojarskissa ja Permissä sijaitsevan ydinohjusten tuotantolaitoksen – joilla ei ollut mitään järkevää tuotantoa – työntekijöiden karkaavan työn perässä esimerkiksi Iraniin. Sinänsä Sarmat on vain minimaalisesti paranneltu versio Voevodasta, eikä se ole vielä operatiivisessa käytössä.
Vuonna 2009 käyttöön otettu Jars-ohjus on paljon pienempi mutta kehittyneempi mannertenvälinen ohjustyyppi kuin Sarmat, koska siinä on kiinteä polttoaine ja sen elinkaari on yli 20 vuotta. Niitä on käytössä 160–180, joista ensimmäisten elinkaaren pidennykseen liittyvät koelaukaisut täytyy tehdä vasta 20-luvun lopulla.
Venäjä sai Budapestin sopimuksen pohjalta 1990-luvulla Ukrainasta 30 UR-100N UTTKh -ohjusta, joka asettuu kooltaan Sarmatin ja Jarsin väliin. Niistä kuusi on käytössä hypersoonisia Avangard-ydinkärkiä varten. Avangardeja mahtuu Sarmatiinkin vain yksi – kymmenen tavallisen ydinkärjen sijasta – joten se ei käy kantoraketiksi.
Avangard valmistettiin, koska Taktiselle ohjuskorporaatiolle annettiin sitä varten valtavasti rahaa. Kokonainen kymmenien miljardien ruplien kehitysohjelma rakennettiin kuitenkin vain kuutta hypersoonista taistelukärkeä varten, johon ei Luzinin mukaan ole onnistuttu kehittämään edes käytännössä toimivaa ohjausjärjestelmää.
Merivoimien kolmesta viiteen Delfin-sukellusveneeseen Venäjällä on Luzinin mukaan enintään 50 Sineva -ydinohjusta. Viimeinen Delfin poistuu Luzinin mukaan käytöstä vuoteen 2030 mennessä. Niitä korvaavia Borei-sukellusveneitä on valmistunut enintään kuusi.
Sukellusveneiden ja strategisten pommikoneiden ydinasearsenaali mukaan lukien ydinohjuksia on Luzinin mukaan käytettävissä enää noin 300, hyvin isoilla toleransseilla korkeintaan 400.