Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov työskenteli pitkään maansa suurlähettiläänä YK:ssa. Viikolla hän palasi New Yorkiin johtamaan puhetta YK:n turvallisuusneuvostossa, jonka johdossa Venäjä nyt vuorollaan kuukauden ajan toimii.
– Kun jonkin maan ulkoministeri johtaa korkean profiilin istuntoa, neuvoston muut jäsenmaat lähettävät yleensä paikalle omat eturivin edustajansa. Venäjän julman täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan jatkuessa toista vuotta lähes koko turvallisuusneuvosto kuitenkin lähetti kokoukseen tavanomaiset YK-edustajansa diplomaattisesta kakkosketjusta tarkoituksellisena näpäytyksenä Venäjän kunnioitusta tavoitteleville pyrkimyksille, aiheeseen perehtynyt amerikkalaistoimittaja J. Alex Tarquinio kirjoittaa Foreign Policy -lehden julkaisemassa artikkelissa.
Edes Kiina, joka on usein tukenut diplomaattisesti Venäjää, ei lähettänyt kokoukseen omaa ulkoministeriään, mikä oli International Crisis Groupin YK-asioista vastaavan johtajan Richard Gowanin mielestä Lavrovin kannalta erityisen kiusallinen asia.
Ennen saapumistaan New Yorkiin Lavrov teki pitkän kiertomatkan, jonka tarkoituksena oli pönkittää Kremlin tarinaa siitä, että talouspakotteet ja Ukrainan vastaiseen sotaan kohdistuva kritiikki eivät ole jättäneet Venäjää eristyksiin maailmannäyttämöllä.
– Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on Lavrovissa ihanteellinen myyntimies, joka on luonut hämmästyttävän samanlaisen uran kuin 1940-luvulla veto-oikeuden ahkeran käyttämisen vuoksi ”herra Njetinä” tunnettu Kremlin ensimmäinen YK-suurlähettiläs Andrei Gromyko. Lavrovkin rakastaa veto-oikeutta, mutta hän pitää myös asioiden hämmentämisestä, Tarquinio sanoo.
Turvallisuusneuvoston avauspuheessaan Lavrov oli määritellyt Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” Ukrainaa vastaan eksistentiaaliseksi taisteluksi, jonka tarkoituksena on suojella venäjänkielistä väestöä Kiovan kaduilla marssivilta natseilta.
– Venäjä oli tuonut uutta maailmanjärjestystä ajavan retoriikkansa turvallisuusneuvoston istuntosaliin, mutta koska suuri osa maailmasta on edelleen sitä vastaan ja talouspakotteet ja kansainvälinen paheksunta koettelevat yhä Moskovaa, ei ole selvää, oliko Putin tai Lavrov koskaan oikeasti kuljettajan paikalla, Tarquinio toteaa.