Saksalaisen Heinrich Böll -säätiön entinen Kiovan johtaja, tutkija Sergei Sumlenny toteaa valtioiden romahtaneen historian saatossa niin nopeasti, että ulkomaisilla johtajilla on usein ollut vaikeuksia havaita tai hyväksyä väistämätöntä prosessia.
Hän muistuttaa Yhdysvaltain presidentti George H.W. Bushin vierailusta Ukrainan neuvostotasavaltaan elokuun alussa 1991. Presidentti kehotti puheessaan parlamentaarikkoja suhtautumaan tilanteeseen tyynesti ja pysymään osana Neuvostoliittoa. Ukraina julistautui itsenäiseksi kolme viikkoa myöhemmin.
– Neuvostoliiton väistämätön romahdus oli lähellä, mutta länsimaat eivät nähneet tätä ja pystyneet kääntämään tapahtumia edukseen, Sergei Sumlenny kirjoittaa CEPA-ajatuspajan julkaisemassa artikkelissa.
Tutkijan mukaan lännessä oletettiin virheellisesti, että Venäjä olisi entisen Neuvostoliiton vakain alue. Entiset neuvostotasavallat pakotettiin siirtämään ydinaseensa tälle uudelle ”mini-Neuvostoliitolle”, joka edelleen haikaili aiemman suuruutensa perään. Lähes kaikki seuraavina vuosina puhjenneet konfliktit lähialueella ovat olleet Kremlin aloittamia.
– Vaikuttaa siltä, että Venäjän federaation kehitys muistuttaa hyytävällä tavalla 31 vuoden takaisia tapahtumia ja nostaa jälleen esiin romahduksen mahdollisuuden. Länsimaat pelkäävät jälleen sitä, mitä Venäjän hajoamisesta voisi seurata, ja suhtautuvat epäillen uusien tai uudehkojen valtioiden kykyyn tehdä suvereeneja päätöksiä, Sergei Sumlenny sanoo.
Nyky-Venäjä koostuu yhteensä 83 hallinnollisesta alueesta, joihin kuuluu 21 tasavaltaa. Esimerkiksi Tatarstanin perustuslaki määrittelee sen demokraattiseksi ja painottaa, että unioni Venäjän kanssa on sopimuspohjainen. Sahan tasavallan perustuslaissa on kirjattu sen oikeus kansalliseen itsemääräämisoikeuteen.
– Yli 12 muun tasavallan perustuslait – Kaukoidän Altaista Suomen rajalla sijaitsevaan Karjalaan – noudattavat tätä normia: tasavallat ovat demokraattisia valtioita, jotka ovat (tällä hetkellä) osa Venäjän federaatiota. Suurin osa painottaa, että rajat ovat selkeästi määriteltyjä, ja ettei niitä voi muuttaa ilman tasavaltojen hyväksyntää, Sumlenny jatkaa.
Moskovan hallinto näyttää jälleen heikolta
Yhteensä 15 aluetta julisti oman suvereniteettinsa vuosina 1990–1991, mutta toiveen toteuttamiseksi ei ollut riittävästi voimaa, poliittista tahtoa tai ulkomaista tukea. Tilanteen muutoksesta on nähty merkkejä muun muassa Uralvuoriston eteläpäässä sijaitsevassa Bashkiriassa, jossa paikalliset ryhmittymät ovat kehottaneet aseelliseen vastarintaan Venäjän asevoimia ja miehitystä vastaan.
Etniset vähemmistöt ovat joutuneet maksamaan sotatappioina suurimman hinnan Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainassa. Sergei Sumlennyn mukaan Moskovan hallinto näyttää jälleen heikolta, minkä seurauksena paikallisilla johtajilla on edessään samankaltaisia mahdollisuuksia kuin vuonna 1991. He saattavat päättää hyödyntää levottomuuden aaltoa ja vaatia itsenäisyyttä.
– Kremlin ympärille rakennetun imperiumin romahdus olisi hyvä asia kaikille, ja se poistaisi perustan imperialistisille sodille lähialueella. Jopa venäläiset hyötyisivät, sillä heidät vapautettaisiin itsevaltaisesta ja militaristisesta hallinnosta, joka ei välitä heidän hyvinvoinnistaan, Sumlenny toteaa.