Kun Venäjä miehitti Dneprjoen rannalla sijaitsevan Nova Kahovkan kaupungin helmikuussa 2022, apulaispormestari Serhiy Davydjuk uskoi sen kestävän vain joitain kuukausia. Toisin kävi. Miehittäjä käänsi kelloja 35 vuotta taaksepäin ja aloitti neuvostoajoilta kopioidut sortotoimet. Asiasta kertoo RFE/RL.
Ennen täysmittaista hyökkästä Davydjuk ei edes uskonut, että Venäjä iskisi.
– Ajattelin, että he pullistelisivat, ja se olisi siinä, Davydjuk kertoo.
Helmikuun 24. päivänä Davydjuk kuitekin heräsi kaupungissa sijainneen varuskunnan pommitukseen. Sosiaalista mediaa selattuaan hän tajusi, että koko Ukraina oli liekeissä. Muutamaa tuntia myöhemmin ensimmäiset venäläisjoukot saapuivat Nova Kahovkaan.
Davydjuk oli taistellut Itä-Ukrainassa Venäjän tukemia separatisteja vastaan vuosina 2014-2015. Kun monet muut pakenivat, hän päätti jäädä.
Venäläissotilaiden liipasinsormi oli Davydjukin mukaan herkkä. He ammuskelivat myös siviilejä kohti. Pian alkoivat myös venäläistämistoimet. Venäläiset houkuttelivat ihmisiä työskentelemään uuteen hallintoonsa, joka muistutti paljon Neuvostoliittoa. Ihmiset haluttiin pitää kurissa pelolla ja kontrollilla.
– Sain vaikutelman, että he käänsivät kelloja taaksepäin. […] Kuin viimeisen 35 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä ja Ukrainan valtion muodostumista ei olisi koskaan tapahtunut, Davydjuk pohtii.
Naapurusto kerrallaan venäläiset saapuivat koirien, lämpökameroiden ja helikopterien kanssa. Koko alue eristettiin, ettei kukaan pääsisi pakoon. He halusivat värvätä ihmisiä, jotka tiesivät alueen ja sen asukkaan entuudestaan.
Venäläisten sortovalta ajoi monet epätoivoon.
– Jotkut eivät kestäneet sitä. Itsemurhia tapahtui. Ihmiset eivät tienneet mitä tapahtuu, tunnelin lopussa ei näkynyt valoa, Davydjuk sanoo.
Vuodessa Kahovkasta tuli kuollut kaupunki. Ihmisiä kuoli yksi toisensa jälkeen.
Davydjuk itse jatkoi venäläisiltä piilottelua, vaikka saikin puheluita, joissa häntä kehotettiin antautumaan. Elokuussa 2022 Davydjuk jäi kuitenkin kiinni, ja hänet vietiin kuulusteltavaksi. Hän päätyi vankilaan, jossa oli 15 muuta ukrainalaisvankia.
Ensimmäiset kolme päivää Davydjukia hakattiin ja kidutettiin, jotta hän paljastaisi tietoja ukrainalaisjoukoista sekä selustassa toimivista sisseistä ja vastarintaliikkeestä. Hänelle annettiin myös sähköshokkeja.
– He laittoivat pussin päähäni ja kaatoivat päälleni dieseliä, mutta eivät sytyttäneet minua tuleen, Davydjuk muistelee.
Vangit joutuivat kidutettaviksi pienimmistäkin teoista. Jo pelkkä lause ”Kunnia Ukrainalle” johti väkivaltaan.
– Se oli sama kaikille. Kuulusteluja sähköshokkien ja pahoinpitelyjen kera, Davydjuk sanoo.
Kuukauden jälkeen venäläiset sitoivat Davydjukin silmät, ajoivat hänet takaisin kaupunkiin ja vapauttivat hänet. Davydjuk asui kaupungissa vielä seuraavat kaksi vuotta ennen kuin pääsi pakenemaan Ukrainan sotilastiedustelun avustuksella.
Nyttemmin Davydjuk on keskittynyt auttamaan Venäjän vangitsemia ja Venäjän miehitysvallan alta paenneita.
– Venäläiset vievät sinulta kaiken entisestä elämästäsi, jopa asiakirjat, joiden mukaan olet Ukrainan kansalainen. Sinusta tulee ”ei kukaan”, sinulla ei ole entisestä elämästäsi mitään, Davydjuk kertoo.
