Vaikka Venäjä jatkaa täysimittaista hyökkäystään, on länsi kieltäytynyt toimittamasta Ukrainalle kehittyneimpiä panssarivaunuja, pitkän kantaman ohjuksia, rypäleammuksia ja hävittäjiä. Kaikkien näiden suhteen linja on kuitenkin – askel askelelta – muuttunut.
– On kuitenkin yksi jättiläismäinen poikkeus: länsimaiden hallitukset ovat kieltäytyneet ohjaamasta rahoitusjärjestelmiinsä jäädytettyjä valtavia Venäjän valtiollisia varoja sodan uhrien tukemiseen. Moraaliset, oikeudelliset ja strategiset perusteet ovat kuitenkin vastaansanomattomia. On aika ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa ne haltuun, International Institute for Strategic Studies -ajatushautomossa (IISS) työskentelevä suurlähettiläs Nigel Gould-Davies toteaa.
G7-maiden ja muiden länsimaiden jäädyttämien Venäjän keskuspankin varojen arvoksi arvioidaan hänen mukaansa yli 300 miljardia dollaria. Summa on noin kaksikertainen Ukrainan nykyiseen bruttokansantuotteeseen nähden.
– Venäjä on hyökkäyksellään aiheuttanut Ukrainalle yli 400 miljardin dollarin vahingot ja sen uskotaan syyllistyneen tuhansiin sotarikoksiin. Ukrainan kansantulo on romahtanut kolmanneksella, minkä vuoksi maa tarvitsee kipeästi jatkuvaa rahoitustukea, Gould-Davies muistuttaa.
Ei oikeudellista estettä
Vladimir Putin uskoo edelleen voittavansa sodan uuvuttamalla Ukrainan ja tekemällä sen puolustustaistelun tukemisen liian kalliiksi lännelle. Gould-Davies pitää selvänä, että lännen pitäisi reagoida siirtämällä Venäjän jäädytetyt varat Ukrainalle. Tämä olisi omiaan myös keventämään länsimaisten veronmaksajien taakkaa.
Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta järjestelylle ei olisi hänen mukaansa estettä.
– Kuten Stanfordin yliopiston professori Philip Zelikow ja muut ovat osoittaneet, on olemassa vakiintuneita oikeudellisia periaatteita, joiden nojalla länsimaat voivat esittää vahvoja perusteita Venäjän valtion omaisuuden haltuunottoon, Gould-Davies sanoo.
G7-maiden linjausta, jonka mukaan Venäjän varat pysyvät jäädytettyinä, kunnes maa maksaa Ukrainalle aiheuttamansa vahingot, hän pitää epärealistisena.
– Venäjä ei ensinnäkään koskaan korvaa Ukrainalle mitään tai edes tunnusta sen valtiollista oikeutusta, ellei tapahdu radikaalia ja järjestelmällistä sisäistä muutosta. Putinin syrjäyttäminen – joka olisi jo itsessään iso tehtävä – ei riittäisi, vaan tarvittaisiin muutos Venäjän hallinnossa ja maailmankuvassa, hän toteaa.
Epäröinnin aika on ohi
Gould-Davies arvostelee G7-maita myös siitä, että ne tyytyisivät Venäjän korvauksiin Ukrainalle vasta sodan päätyttyä.
– Ukraina ei kuitenkaan voi odottaa, sillä se tarvitsee apua nyt kipeästi. Ukrainan selviytymiskyky ja siten sodan lopputulos edellyttää sitä, että se saa tukea tänään – ei huomenna. Mitä kauemmin länsimaiset päättäjät viivyttelevät, sitä epätodennäköisempää on, että Ukraina voittaa. Tästä syystä Venäjä kokee, että sen ei tarvitse maksaa mitään, Gould-Davies sanoo.
– Ellei länsi nyt toimi, se ottaa suuren strategisen epäonnistumisen riskin. Sen vakuuttama tuki Ukrainalle on edelleen vahva, mutta käytännön toimet eivät vastaa puheita, hän toteaa.
– Nykytilanteessa länsi antaa Ukrainalle aseita, joilla se voi surmata venäläisiä sotilaita, mutta kieltäytyy yhä antamasta maalle venäläistä rahaa. Nyt on aika osoittaa rahoitussektorilla samanlaista rohkeutta ja luovuutta kuin turvallisuudessa aiemmin. Sodasta on tullut kulutussota. Kenelläkään ei ole enää varaa epäröintiin, Gould-Davies kiteyttää.
