Kun Venäjän avoin hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on jatkunut runsaat neljä kuukautta, kyse on amerikkalaistutkija Raphael S. Cohenin mukaan leimallisesti tavanomaisesta sodankäynnistä joukkojen liikkeineen, ohjusiskuineen ja tykistökeskityksineen. Siksi myös Venäjän sotakoneiston kärsimiä vahinkoja on tarkasteltu pääasiassa miestappioiden ja menetetyn kaluston näkökulmasta.
– Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan vähemmän näkyvä oheisvahinko on kuitenkin kohdistunut sen kykyyn toteuttaa operaatioita harmaalla vyöhykkeellä, tohtori Cohen kirjoittaa National Interest-lehdessä.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliittoa pidettiin hybridivaikuttamisen mestarina. Entisen KGB-upseerin Vladimir Putinin johtamaan Venäjään suhtauduttiin Cohenin mukaan samoin erityisesti sen jälkeen, kun maa oli kaapannut Ukrainalle kuuluvan Krimin vuonna 2014 ja sekaantunut vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.
– Aiheesta on tehty kymmeniä tai jopa satoja tutkimuksia. Monet niistä maalasivat venäläiset tämän psykologisen jujutsun huippuosaajiksi, jotka kykenevät saavuttamaan haluamansa tulokset mahdollisimman pienin uhrauksin ja samalla hämmentämään vastustajiensa kykyä tehokkaisiin vastatoimiin, hän toteaa.
Venäjän aloitettua avoimen hyökkäyssodan on Cohenin mielestä syytä arvioida uudelleen, kuinka hyviä venäläiset hybridivaikuttamisen eri muodoissa todellisuudessa ovat.
Takaisku toisensa jälkeen
Jo se tosiseikka, että Putin katsoi tarpeelliseksi turvautua avoimiin ja laajamittaisiin perinteisen sodankäynnin muotoihin operoituaan Ukrainaa vastaan harmaalla vyöhykkeellä kertoo Cohenin mukaan siitä, että hybridivaikuttamisen ei-kineettiset keinot eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen.
Jos Venäjän harmaan vyöhykkeen toimet eivät onnistuneet Ukrainassa maiden historiallisista ja kulttuurisista yhteyksistä huolimatta, voidaan hänen mukaansa perustellusti kysyä, miten hyvin ne voisivat onnistua muuallakaan.
Hän arvioi Venäjän edellytysten hybridivaikuttamiseen joka tapauksessa sodan myötä kärsineen ja kärsivän tulevina vuosina yhä enemmän. Hyökkäys Ukrainaan on ensinnäkin romahduttanut Venäjään myönteisesti suhtautuvien kansalaisten osuuden sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Venäjää ei enää pidetä pelkästään kilpailijana, vaan suoranaisena vihollisena. Myös illuusio Venäjän sotakoneiston voittamattomuudesta on osoittautunut katteettomaksi.
– Venäjä on lisäksi menettänyt suuren osan todellisesta geopoliittisesta ja taloudellisesta vaikutusvallastaan. Vaikka Venäjän tärkein taloudellisen vaikuttamisen väline – energiavarat – on edelleen olemassa, sen edellytykset kiristämiseen heikkenevät lukuisien maiden etsiessä
