Taka-Baikalian kuvernööri on ehdottanut, että venäläiset voisivat ryhtyä hankkimaan ja käyttämään minikokoisia öljynjalostamoja. Kuvernööri Alexander Osipov esitti ajatuksensa keskiviikkona Venäjän hallituksen, aluejohtajien ja presidentti Vladimir Putinin etäkokouksessa, jonka pöytäkirja on luettavissa Kremlin verkkosivuilta.
Kokouksessa Osipov valitteli, että suuret välittäjäketjut eivät kykene toimittamaan polttoainetta huoltoasemille ja ankarasti polttoaineen saannin estymisestä kärsineellä vallatulla Krimillä sijaitsevan Sevastopolin kuvernööri Mihail Razvožajev täydensi, että Krimillä ei edes toimi integroituneita jakelukeskittymiä vaan isoja, itsenäisiä kauppiaita. Ainakin yhden polttoainelaadun hinta on jo kaksinkertaistunut, Razvožajev vetosi.
Osipov vetosi Putiniin:
– On selvää, että vihollinen tulee hyökkäämään, ja suuret öljynjalostamot ovat jatkuvan uhan alla. Ehkä meidän pitäisi harkita merkittävän minijalostamojen verkoston luomista nyt näissä olosuhteissa? Voisimme lisätä tarjontaamme kotimaan markkinoille, Osipov sanoi.
Ja Putin vastasi:
– Pienten ja keskisuurten yritysten osallistuminen on myös kysyttyä ja kannustettavaa. Olet täysin oikeassa: mitä laajempi verkosto, siltä vaikeampi sitä on vahingoittaa.
Mikä minijalostamo?
Osipovin ehdottaman minijalostamo on tislauslaitos, joka erottaa raakaöljyn tai kaasukondensaatin eri kiehumispisteiden perusteella. Niitä rakennetaan Venäjällä siksi, että esimerkiksi Siperiassa tai kaukoidässä kuljetuskustannukset nousevat etäisyyksien ja olosuhteiden takia koviksi. Kaivospolttoaineiden, lämmitysöljyn ja dieselin valmistaminen paikallisesti voi olla yksinkertaisesti kannattavampaa.
Monet minilaitokset on suunniteltu liuottimille, kevytbensiinille ja dieselille. Euro 5 -tason bensiinin valmistukseen niistä ei yleensä ole, koska useita puhdistusprosesseja kuten rikinpoistoa ei pikkujalostamolla voi tehdä.
Minijalostamoja käytetään runsaasti esimerkiksi Nigeriassa. Maa tuottaa runsaasti raakaöljyä mutta suuria jalostamoja on vähän tai ne toimivat muuten vajaateholla. Toinen merkittävä minijalostamovaltio on Indonesia. Koska maa koostuu yli 17 000 saaresta lienee ilmeistä, että logistiikka tuottaa haasteita ja kuljettaminen Jakartan tai Jaavan pääsaarilta tulisi kalliiksi. Myös esimerkiksi Kazakstanissa ja Irakissa niitä käytetään jonkin verran. Venäjällä niitä löytyy esimerkiksi Hanti-Mansian kaltaisista paikoista, joissa väestötiheys vain hiukan suurempi kuin Suomen Lapissa.
Pienimmät minijalostamot pystyvä tuottamaan 10 000 tonnia vuodessa, keskikokoiset 20 000:sta 50 000 tonniin. Suurimmat voivat päästä jopa 250 000 tonniin. Vertailun vuoksi: Suomessa Porvoon jalostamo tuottaa vuodessa keskimäärin 10–12 miljoonaa tonnia.
Riskejä
Sinänsä öljynjalostamisen hajauttamisessa on järkeä. Mitä useampi pienempi yksikkö, sitä enemmän drooneja niiden tuhoamiseen tarvittaisiin. Ukrainan kannalta jokaiseen siviilikohteeseen ei myöskään kannata tähdätä: yksittäisten kyläläisten bensatuotantoa olisi vaikeampi oikeuttaa sotilaallisena tai hyökkäyssotaa helpottavana iskukohteena.
Mutta yhtä riskiä torjuessa vastaan tulee toisia. Oikein käytettynä minijalostamo voi olla turvallinen. Mutta jota sitä pystyy käyttämään oikein, on tiedettävä mitä tekee. Jos esimerkiksi putkia haurastuttavaa korroosiota ei havaita ajoissa, voi putki revetä ja päästää räjähdysherkän sisällön ulos.
Kaikkein vaarallisin skenaario on ehkäpä erilaisista vuodoista johtuva höyrypilviräjähdys. Ensin tapahtuu vuoto. Jos aine on paineistettua kuten vaikkapa nestekaasua, se on erittäin herkkää höyrystymään. Höyrypilvi leviää nopeasti ja helposti ja se on äärimmäisen syttymisherkkää. Paineen takia syttyminen tapahtuu räjähdysmäisesti.
Minijalostamon sydän on yleensä öljyä lämmittävä putkiuuni. Jos poltin sammuu, polttoaine pääsee kertymään ja sytytys epäonnistuu, voi seurauksena olla räjähdys uunin sisällä. Myös jos jalostamojärjestelmään pääsee syntymään ylipaine, koko laitteisto voi revetä.
Minijalostamot eivät ole suoranaisesti sen vaarallisempia kuin isotkaan jalostamot, mutta niiden suojajärjestelmät eivät ole yhtä monipuolisia ja kehittyneitä. Suurissa jalostamoissa on usein automaattiset hätäpysäytysjärjestelmät, kaasunilmaisinverkko joka varoittaa vuodoista, ympärivuorokautinen kunnossapito ja jopa oma, erityiskoulutettu sammutushenkilöstö.
Tilaa netistä
Venäjällä minijalostamoja myydään Avito.ru -verkkomarkkinapaikassa, huomauttaa riippumaton Nastojatsee Vremja. Avito on kuin yhdistelmä suomalaista tori.fi-palvelua ja amerikkalaislähtöistä Ebayta. Avitosta saa uutta ja vanhaa.
Huokeimmillaan käytetyn pikku öljynjalostamon saisi heinäkuussa ostettua yksityiseltä myyjältä Krasnodarissa sijaitsevasta Anapasta. Kaksi vuotta käyttämättömänä olleen pikkujalostamon saisi ”metallin hinnalla”, mainostaa myyjä ja pyytää laitteistosta 650 000 ruplaa eli noin 7500 euroa.
Uuden kaksiyksikköisen minijalostamon saisi Jurilta Novotšerkasskista, joka sijaitsee myös Krasnodarissa. 15 tonnia päivässä tuottava jalostamo maksaa 2,5 miljoonaa ruplaa eli karvan alle 29 000 euroa. Avaimet käteen -tyyppinen ratkaisu asennuksine ja jatkuvine huoltoinen on myös tilattavissa Jurilta: se maksaa 12 miljoonaa ruplaa eli 138 000 euroa.
Jekaterinburgissa yhden kuutiometrin päivässä tuottavia pienjalostamoja myy Meridian-niminen yritys, joka laskuttaa järjestelmästä 4,9 miljoonaa ruplaa eli runsaat 56 000 euroa.
– Voidaan sijoittaa autotalliin, video asentamisesta on saatavilla Rutubesta, yritys kertoo ilmoituksessa.