Ukrainan lennokki-iskut Laukaansuun öljysatamaa vastaan 24. maaliskuuta ovat saaneet venäläiset sotabloggarit pohtimaan, missä heidän ilmatorjuntansa on.
Brittiläinen historioitsija ja kirjailija Chris Owen on nostanut tästä esimerkkinä yhteisöpalvelu X:ssä venäläisen Juri Kotonekin ja hänen Voenkor Kotonek (”Sotakirjeenvaihtaja Kotonek”) Telegram-kanavansa.
Kotonek myöntää, etteivät Ukrainan iskut ole vähäpätöisiä.
– Iskut Laukaansuulle ovat erittäin hälyttävä oire tai oikeastaan signaali, koska ne eivät ainoastaan tuhoa Venäjän maailmanlaajuista infrastruktuuria. Kyllä nämä aiheuttavat äärimmäisen laajoja tappioita ja vakavia seurauksia.
Kotonek toistaa Venäjän propagandatarinaa siitä, kuinka ”sekä me että ukrainalaiset ovat vahvistaneet”, että lennokit kulkivat Puolan ja ”Baltian pahojen kääpiöiden kautta” Pietarin läheisyyteen Inkerinmaalle ja Karjalankannakselle. Tosiasiassa Ukrainan droonihyökkäykset ovat jatkuvasti käynnissä eri puolilla Venäjän ilmatilaa.
Sotabloggari ihmettelee, missä on Venäjän ilmatorjunta, joka ”ei ole neljään vuoteen tehnyt sitä mitä sen olisi pitänyt”.
– Missä on ilmatorjunnan ja -puolustuksen ohjusjärjestelmät satelliitti-, ennakkovaroitus- ja sähköisen sodankäynnin järjestelmineen sekä limittäisine ilmatorjuntasektoreineen, jotka estävät aukkojen muodostumisen ilmatorjunnassa, kysyy Kotonek ja jatkaa.
– Missä tämä kaikki on? Jos sitä ei ole, sitä ei ole ollutkaan tai se on jotenkin – pahoitteluni – ryssitty, miksei sitä ole vielä luotu? En usko, että entisen puolustusministerin [Sergei Shoigun] entiset varaministerit, jotka ovat nyt tutkinnan alla, kykenivät sitä kaikkea varastamaan.
”Viholliset ympäröivät meitä!”
Ihmeteltyään maansa puolustuksen puutteita Kotonek palaa venäläisiin propagandatarinoihin siitä, etteivät ainoastaan ”ukrainalaisnatsit julistaneet meille sotaa” vaan ”koko kollektiivinen länsi EU etunenässä”.
– He avoimesti suunnittelevat hyökkäävänsä Kaliningradin sotilaspiiriin, jonka lähellä banderalaiset lennokit nyt lentävät, pyrkien irrottamaan alueen Venäjästä.
Kotonekin mukaan vuonna 1945 Neuvostoliiton valtaama Saksan Itä-Preussi ja sen pääkaupunki Königsberg eli nykyinen Kaliningrad on ollut ”satojen vuosien ajan strateginen etuvartio” länttä vastaan. Ongelman muodostavat ”sotaisat puolalaiset, jotka teroittavat kynsiään”. Tämä vihollinen kuulemma harjoittaa jo merirosvoutta Itämerellä.
– Entä me? Mitä me istuskelemme? Ketä odotamme? – He ovat hyökänneet meitä vastaan viiden vuosisadan ajan, ei huvin vuoksi, vaan siksi, että se on ollut heille niin helppoa.
Tämän jälkeen Kotonek toistaa Venäjän historiassa paljon käytettyjä stereotypioita ”paatuneen pragmaattisista” ja ”saidoista anglosaksikauppiaista”, joihin kuuluvat ”joka pennin laskevat ylimieliset britit ja amerikkalaiset, joiden sotilasbudjetti on suurempi kuin kaikkien muiden maiden yhteensä”.
– He ovat valmiita murskaamaan Venäjän, mikä on heidän pitkäaikainen unelmansa, väittää Kotonek.
”Miten puolustamme Pietari Suuren aluevaltauksia?”
Sotabloggarin mukaan Venäjän pilkkomista haaveilevat ulkomaat odottavat maan rajoilla ja hän ihmettelee miksi “presidentti” eli Vladimir Putin ja Venäjän puolustusvoimat ”uinuvat”.
– Älkää tuudittautuko Ukrainan “rauhoittamiseen”. Se tarjoaa heille vain tauon koota voimiaan, kunnes he hyökkäävät toisesta suunnasta. Aina napapiiriltä Keski-Aasiaan. Vuosi tai kaksi myöhemmin saattaa uusi erikoissotilasoperaaatio puhjeta eri puolilla laajaa Euraasiaa riippumatta siitä, mitä sionistit nyt yrittävät tehdä Iranissa, varoittaa Kotonek.
Sotabloggari penää valmistautumista puolustamaan imperiumia.
– Miten me puolustamme sitä, minkä Pietari Suuri voitti Äidinmaallemme? Vai, kuten tapanamme on, toivomme taukoa. Sitä ei tule. Toistan, vihollisen tavoite STRATEGINEN TAPPIOMME. Eli meidän fyysinen tuhoamisemme, sotilaallisen suorituskykymme tuhoaminen.
Kotonekin mukaan strategisessa tappiossa ei ole kyse mistään ”tuhansista pakotteista, jotka voidaan kiertää ja väliaikaisesti kumota”.
– Strateginen tappio tarkoittaa valtion poistumista kansainvälisen politiikan toimijoiden joukosta, mahdollista ydinasevallan aseman menettämistä, hajoamista ulkoapäin hallittuihin paikallishallintoihin, kokonaisten alueiden irtautumiseen ja osittaiseen, ellei jopa täydelliseen miehitykseen.