Venäjän hyökättyä helmikuussa 2022 Ukrainaan Kreml on alkanut hyödyntää aiempaa enemmän epävirallista diplomatiaa, ja henkilöt, joilla ei ole muodollista asemaa, osallistuvat yhä keskeisemmin ulkopolitiikan määrittelyyn, venäläisjournalisti Andrei Pertsev toteaa artikkelissaan.
Vaikka virallisen ja epävirallisen välisen diplomatian rajan hämärtäminen näyttää palvelevan Kremlin tavoitteita, sillä on hänen mukaansa myös merkittäviä haittoja. Niistä merkittävimpiin lukeutuu se, että selkeiden sopimusten solmiminen muiden maiden kanssa on vaikeutunut.
– Suuntausta kuvastaa hyvin Venäjän ja Yhdysvaltojen välisten neuvottelujen luonne mahdollisesta tulitauosta Ukrainassa. Neuvottelujen tärkeimpiä kontaktipintoja maiden välillä eivät ole olleet niiden ulkoministeriöt, vaan presidentti Donald Trumpin edustaja Steve Witkoff ja Vladimir Putinia tiettävästi lähellä oleva Venäjän sijoitusrahastojohtaja Kirill Dmitrijev, Venäjän valtakoneiston analysointiin erikoistunut Pertsev sanoo.
– Venäjän diplomaatit eivät liene kovin tyytyväisiä Dmitrijevin kasvavaan vaikutusvaltaan. Tiedotusvälineille on vuotanut runsaasti tietoja siitä, miten ulkoministeri Sergei Lavrov ja Putinin ulkopoliittinen neuvonantaja Juri Ušakov vastustivat Dmitrijevin läsnäoloa Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä neuvotteluissa Saudi-Arabiassa, hän huomauttaa.
Dmitrijev ei ole ainoa korkea-arvoinen venäläisbyrokraatti, joka on viime kuukausina saanut epävirallisen ulkopoliittisen toimeksiannon. Putinin apulaisesikuntapäällikkö Sergei Kirijenko, joka paperilla vastaa sisäpolitiikan hallinnoinnista, valvoo nyt myös Georgiasta irtautuneita Abhasian ja Etelä-Ossetian alueita sekä Moskovan tukemaa Transnistrian separatistivaltiota sekä neuvottelee ystävällismielisten hallitusten kanssa Afrikassa.
Myös kansallisessa turvallisuusneuvostossa istuva entinen puolustusministeri Sergei Šoigu osallistuu Venäjän epäviralliseen diplomatiaan vierailemalla säännöllisesti Iranin ja Kiinan kaltaisissa maissa tapaamassa sekä turvallisuusviranomaisia että ylintä valtiojohtoa.
– Esimerkkeinä mainittakoon Šoigun tapaaminen Kiinan johtajan Xi Jinpingin kanssa helmikuussa ja hänen henkilökohtainen tapaamisensa Pohjois-Korean Kim Jong Unin kanssa syyskuussa 2024. Nikolai Patrušev, Šoigun edeltäjä turvallisuusneuvostossa, poistui maasta paljon harvemmin eikä koskaan käynyt keskusteluja valtionpäämiesten kanssa, Pertsev toteaa.
Venäjän ulkopolitiikka on alkanut hänen mukaansa muistuttaa labyrinttia, jossa vuoropuhelua kyllä käydään, mutta lopullisten sopimusten aikaansaaminen on käymässä yhä monimutkaisemmaksi.
– Neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa osoittavat, että Venäjän suhteet ulkovaltoihin ovat entistä riippuvaisempia yksittäisten henkilöiden taidoista ja näkemyksistä. Ennemmin tai myöhemmin nämä toimijat alkavat kilpailla paitsi ulkoministeriön kanssa, myös keskenään, hän arvioi.
– Jos tällainen hybridi- ja sijaisdiplomatian käytäntö jatkuu, Putin on vaarassa tehdä Venäjästä epäluotettavan kansainvälisen kumppanin jopa ystävällismielisillekin valtioille. Ainoita voittajia ovat Dmitrijevin, Kirijenkon ja Šoigun kaltaiset kunnianhimoiset virkamiehet, jotka käyttävät tämän tarjoamia mahdollisuuksia oman uransa edistämiseen, hän kiteyttää.