Venäjän keskuspankki on myynyt kultaa varannoistaan kuudetta peräkkäistä kuukautta kattaakseen liittovaltion budjettivajetta, joka on viimeisen kuuden kuukauden aikana noussut lähes kuuteen triljoonaan ruplaan eli lähes 67 miljardiin euroon.
Asiasta kertoo Moscow Times. Sen mukaan Venäjän keskuspankin kultavarannot hupenivat kesäkuussa 0,3 miljoonaa troy-unssia eli 9,33 tonnia. Vuoden alusta varannot ovat laskeneet yhteensä 1,4 miljoonaa unssia eli 43,5 tonnia.
Venäjän myyntiaalto on ennätyksellinen. Sen pidemmälle eivät Maailman kultaneuvoston tilastot Moscow Timesin mukaan ulotu. Neuvoston mukaan keskuspankki on toteuttanut vastaavan laajamittaisen jalometallien myynnin vain kerran aiemmin – vuonna 2002. Silloin Venäjän kultavarannot vähenivät tammi-kesäkuun aikana 36,1 tonnia.
Jopa pandemian aikana, kun viranomaiset myivät kultaa ja valuuttavarantoja tukeakseen ruplaa ja budjettia, keskuspankki myi kultaa kuusi kertaa vähemmän: silloin heinäkuun 2020 ja huhtikuun 2021 välillä varastot hupenivat 7,6 tonnilla.
Keskuspankki olisi voinut ansaita kullan myynnistä noin viisi miljardia euroa. Analyytikot arvioivat, että varat ovat menneet budjetin tasapainottamiseen. Kun öljy- ja kaasutulot ovat laskeneet ja rahaa kulunut kotimaisiin investointeihin, keskuspankki suorittaa vastatoimia likvideillä varannoilla.
Kulta kannattaa
Marraskuussa Moscow Timesin tapaan niin ikään riippumaton venäläismedia The Bell kertoi, että keskuspankki ryhtyy myymään kultavarantoja. Jo tuolloin tiedettiin, että tavoitteena oli ja on paikata Venäjän budjettivajetta. Kullan myynti katsottiin houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin keskuspankin valuuttareservin kutistaminen Kiinan juaneista luopumalla.
Viime vuoden lopulla Venäjän budjettia kuritti öljyviennin väheneminen. Viime vuoden jälkimmäiseen puoliskoon verrattuna kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla Venäjän öljytuotteiden kokonaisvienti on pienentynyt entisestään. Alkuvuonna öljytulot laskivat, mutta öljyn hinnan nousu on osaltaan paikannut näitä menetyksiä. Ukraina on myös kiihdyttänyt huomattavasti Venäjän öljy- ja öljytuoteteollisuuteen kohdistuvaa kampanjaansa, minkä johdosta Venäjän sisäinen polttoainepula on aiheuttanut sen että vientiin on riittänyt vähemmän. Moni polttoaine onkin ollut vientikiellossa.
Kultavarantojen myynti on järkeenkäypää, analyytikot kirjoittavat, koska sitä varastoidaan Venäjällä, sitä on edelleen sääntelyviranomaisen saatavilla ja sen hinta on noussut merkittävästi viime vuosina. Monien ulkomaanvaluuttojen käyttöä sen sijaan on rajoitettu.
Venäjän keskuspankin kultavarannot ovat maailman viidenneksi suurimmat. Enemmän on Yhdysvalloilla, Saksalla, Italialla ja Ranskalla.
Sotatalous yskii
Venäjä on neljässä hyökkäyssodan vuodessa siirtynyt käytänönssä sotatalouteen. Sotamenot ovat räjähtäneet. Puolustus ja turvallisuus vievät ennennäkemättömän suuren osan valtion budjetista, mikä on syrjäyttänyt investointeja terveydenhuoltoon, koulutukseen ja infrastruktuuriin.
Työvoimapulaa esiintyy: sadattuhannet miehet ovat kaatuneet, haavoittuneet tai palvelevat armeijassa, ja lisäksi suuri määrä työikäisiä on muuttanut ulkomaille. Tämä on nostanut palkkoja erityisesti puolustusteollisuudessa, mutta vaikeuttanut siviilitalouden toimintaa.
Talouden kasvu on lähinnä kosmeettista. Virallinen bruttokansantuote on kasvanut, mutta kasvu perustuu pääosin aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon eikä tuottavuuden paranemiseen tai kuluttajamarkkinoiden vahvistumiseen.
Pakotteet jäytävät teknologista kehitystä hitaasti mutta varmasti. Erityisesti kehittyneiden puolijohteiden, koneiden ja länsimaisen teknologian saatavuus on vaikeutunut, mikä hidastaa monien toimialojen modernisointia.
Lisäksi Venäjän energiavienti on murroksessa. Euroopan markkinat ovat suurelta osin menetetty, ja öljyä sekä kaasua myydään aiempaa enemmän Aasiaan alennuksilla. Samalla Ukrainan iskut energiainfrastruktuuriin ovat lisänneet kotimaisia häiriöitä.
Venäjä on onnistunut rahoittamaan sodan ja pitämään talouden toiminnassa, mutta hinta on ollut korkea: talous on entistä riippuvaisempi valtion sotatilauksista, kasvu hidastuu, investoinnit siviilitalouteen vähenevät ja rakenteelliset ongelmat – kuten työvoimapula, inflaatio ja teknologinen jälkeenjääneisyys – syvenevät. Monet taloustutkimuslaitokset arvioivat, että juuri nämä pitkän aikavälin rakenteelliset ongelmat ovat nyt Venäjän suurin taloudellinen haaste.