Venäjän vuonna 2014 toteuttaman Krimin valtauksen ja helmikuussa 2022 käynnistämän täysimittaisen Ukrainan vastaisen sodan johdosta asetettuja pakotteita on usein moitittu tehottomiksi. Tämä kertoo brittiekonomisti Timothy Ashin mukaan paitsi tappiomielialasta, myös kyvyttömyydestä ymmärtää taloutta.
– Kuten olemme kerta toisensa jälkeen nähneet, pakotteet toimivat, mutta ne ovat hitaita ja – kuten rinnettä alas juoksevan veden – niidenkin reitti on arvaamaton, Chatham House -ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa toimiva Ash toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Hän myöntää Venäjän osoittavan suurta taloudellista sitkeyttä ja kriisinsietokykyä, mikä näkyy vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla raportoidussa bruttokansantuotteen (bkt) 1,6 prosentin vuotuisessa reaalikasvussa ja Venäjän vuonna 2022 saavuttamassa energiakaupan windfall-voitossa, joka johti yli 10 prosentin vaihtotaseen ylijäämään suhteessa bkt:hen.
– Vaikka on reilua todeta, että Venäjän talous on osoittanut kestävyyttä, on mielestäni tarjottava jonkinlainen viitekehys ennen kuin koko läntinen pakotejärjestelmä tuomitaan ja heitetään romukoppaan, Ash huomauttaa.
Vladimir Putin oli Ashin mukaan todennäköisesti valmistautunut hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan ja sen taloudellisiin heijastusvaikutuksiin viimeistään vuodesta 2015 lähtien.
– ”Linnoitus Venäjä”-politiikkaan kuului velkavivun vähentäminen ja puskureiden rakentaminen. Väittäisin, että ne olivat valmiina odotettavissa olevien läntisten pakotteiden varalle, kun täysimittainen hyökkäys todella tapahtui. Sekä finanssi- että rahapolitiikka oli hyökkäystä edeltävänä aikana aivan liian tiukkaa, jos Venäjän oli määrä olla rauhanomainen maa, Ash sanoo.
– Keskuspankin varannot olivat hyökkäyksen alkaessa lähes 600 miljardia dollaria, kun maa oli vaihtotaseen ja julkisen talouden osalta ylijäämäinen ja julkinen velka oli alle 20 prosenttia bkt:stä. Nämä puskurit ovat auttaneet ylläpitämään Venäjän taloutta 18 kuukautta kestäneen sodan ja pakotteiden aikana. Nyt ne ovat kuitenkin ehtymässä, hän toteaa.
Hän muistuttaa lännen myös joutuneen tasapainoilemaan, jotta pakotteiden seuraukset eivät horjuttaisi kohtuuttomasti maailmanmarkkinoiden vakautta.
– Tämä selittää, miksi pakotteita ei kalibroitu niin, että Venäjän talous romahtaisi välittömästi, vaan pikemminkin niin, että ne nakertaisivat sitä ajan mittaan. Muistakaamme myös, että pakotteiden kohteeksi joutuneet hallinnot yleensä sinnittelevät – olipa sitten kyse Iranista, Pohjois-Koreasta, Saddam Husseinin aikaisesta Irakista, Kuubasta tai Venezuelasta. Taloudet jatkavat toimintaansa, mutta eivät kovinkaan hyvin. Niin on käynyt Venäjälle viimeisten 18 kuukauden aikana.
Venäjän ruplan viimeaikainen syöksy merkitsee Ashin mukaan huomattavia taloudellisia ongelmia, kuten maksutaseen heikkenemistä ja korkeaa inflaatiota. Venäjän keskuspankki ei olisi hänen mukaansa päästänyt ruplaa luisuun, ellei tilanne olisi vaikea.
– Samaan aikaan ohjauskorkojen nostaminen ruplan puolustamiseksi hidastaa bkt:n reaalikasvua. Venäläiset kärsivät korkeammasta inflaatiosta, alhaisemmasta elintasosta ja ostovoimasta sekä hitaammasta kasvusta, hän sanoo.
– Heikentynyt rupla on punainen hälytysvilkku, joka osoittaa, että pakotteet todellakin toimivat. Öljyn hintakatto on yleensä pitänyt Ural-raakaöljyn hinnan 60 dollarissa tynnyriltä tai sen alapuolella. Tämä on vähentänyt energiavientituloja huomattavasti. Kun öljyn hinta nousi 120 dollariin tynnyriltä hyökkäyksen aiheuttaman alkushokin myötä, Venäjä sai noin 1,2 miljardia dollaria päivässä energiavientituloja, mutta sen jälkeen energiavienti on puolittunut alle 600 miljoonaan dollariin päivässä heinäkuusta 2023 alkaen, hän toteaa.
– Lopulta, jonain päivänä, Venäjän talouden myllytys saa sen murtumaan ja kenties hajoamaan pirstaleiksi. Emme voi tietää, milloin tuo hetki koittaa, mutta tiedämme, että se lisää Putinin hallinnon vaikeiden valintojen taakkaa. Tämä on hyvä uutinen.