Venäjän toteuttamat Mustanmeren kauppamerenkulun rajoitukset ovat amerikkalaissuurlähettiläs Kurt Volkerin mukaan tosiasiallisesti merirosvousta tai ainakin sillä uhkaamista. Länsimaiden toistaiseksi laimeaa reagointia Ukrainaan kohdistettuun merisaartoon hän arvostelee kovin sanoin.
– Hyväksymällä Venäjän epäsuorat uhkaukset upottaa ulkomaisten lippujen alla purjehtivia kauppa-aluksia kansainvälisillä vesillä olemme sallineet Kremlin onnistua kiristämään muuta maailmaa, Volker sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjän uhkaukset eivät ole pelkkää sanahelinää: venäläiset sota-alukset ovat laskeneet merimiinoja ja ampuneet ohjuksia kohti kauppa-aluksia riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat, jos ne ovat olleet matkalla kohti Ukrainan satamia tai niistä pois, hän toteaa.
Venäjän on hänen mukaansa annettu kontrolloida merenkulkua Mustallamerellä, vaikka maa hallitsee laillisesti vain kymmentä prosenttia sen rannikosta. Hän huomauttaa Venäjän olevan myös osapuoli Montreux’n yleissopimuksessa, jonka tarkoituksena on taata Bosporinsalmen ja Dardanellien kautta tapahtuvan kauppamerenkulun vapaus.
Tutkijana toimiva Volker palveli Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläänä vuosina 2008–2009 ja Ukraina-erityisedustajana 2017–2019.
Yhdysvaltojen, Britannian, ja muiden G7-maiden, EU:n ja kaikkien Naton jäsenmaiden olisi Volkerin mielestä vaadittava, että Venäjä lopettaa normaaliin kauppamerenkulkuun kohdistamansa epäsuorat uhkailut, ja edellytettävä Ukrainan satamien saarron välitöntä lopettamista. Hän myös kehottaa lisäämään miinanraivauskapasiteettia Mustallamerellä.
– Ukraina odottaa saavansa miinantorjunta-aluksia Britannialta. Alankomailla, Saksalla, Kanadalla ja Yhdysvalloilla on tarvittava kyky avustaa miinanraivauksessa. Miehittämättömät miinanraivaajat olisivat erityisen tärkeitä, hän sanoo.
Nato-maiden olisi hänen mukaansa toteutettava merenkulun vapautta turvaavia operaatioita Mustanmeren kansainvälisillä vesillä puolustaakseen esteettömän kauttakulun periaatetta. Sellaisia voisivat toteuttaa ainakin alueen rantavaltiot Turkki, Bulgaria ja Romania, mutta myös muut Naton jäsenmaat voisivat lähettää aluksiaan tilapäisesti Mustallemerelle Montreux’n yleissopimuksen ehtojen mukaisesti, koska ne eivät ole sodan osapuolia.
– Nato-maiden olisi lisäksi varoitettava, että minkä tahansa tahon hyökkäyksiä kaupallista laivaliikennettä vastaan Mustanmeren kansainvälisillä vesillä pidetään merirosvouksena, eikä niitä suvaita. Hyökkäyksiin voitaisiin kansainvälisen oikeuden mukaan vastata suorin sotilaallisin toimin. Nato-mailla on siihen keinot jopa ilman, että niiden alukset edes siirtyvät Mustallemerelle, hän toteaa.
