Euroopan poliittisen eliitin olisi yhdysvaltalaisprofessori Andrew A. Michtan mielestä syytä viimeistään nyt ymmärtää, että Venäjä ja Kiina ovat länttä vastaan harmaan alueen konfliktissa, joka voi eskaloitua jopa aseelliseksi.
– Toistaiseksi on kuitenkin hyvin vähän merkkejä siitä, että he haluaisivat kohdata tämän tosiasian, Michta kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneessa 1945-verkkojulkaisussa.
Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
Kiinan ja Taiwanin väliset jännitteet ovat hänen mukaansa kiristyneet tasolle, jossa sodan vaara on todellinen, ja Yhdysvallat joutuu siksi sitomaan entistä suuremman osan huomiostaan ja resursseistaan Aasiaan.
– Euroopan mannermaan suurimmat valtiot vaikuttavat kuitenkin olevan tietämättömiä siitä, kuinka vaarallinen niiden omaa rauhaa ja turvallisuutta uhkaava kriisi Aasiassa on muhimassa – tai ehkä he eivät halua myöntää, miten paljon on pelissä, hän toteaa.
Vaarallinen epätasapaino
Tilanteessa, jossa Nato valmistautuu uudistamaan strategisen konseptinsa, suuri osa Euroopan maista on Michtan mukaan yhä käytännössä aseriisunnan tilassa ikään kuin luulotellen, että minkäänlaisia muutoksia globaalissa voimatasapainossa ei olisi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut.
– Euroopan avainvaltioiden haluttomuus panostaa puolustukseensa riittävästi on synnyttänyt vaarallisen ja syvenevän epätasapainon Naton itäiselle sivustalle. Koska Venäjä ja Kiina toimivat rinta rinnan, Euroopan ja Aasian näyttämöt linkittyvät toisiinsa, ja mitkä hyvänsä USA:n toimet Intian valtameren
– Tyynenmeren alueella johtavat väistämättä Venäjän reaktioon Euroopassa, hän sanoo.
– Jos niin tapahtuisi – ja elleivät eurooppalaiset onnistu patoamaan Venäjää – koko vuoden 1945 jälkeinen kansainvälinen järjestelmä luhistuisi ja länttä 70 vuotta hyvin palvelleet instituutiot ja pelisäännöt menettäisivät merkityksensä. Taakka on näin ollen nyt Yhdysvaltojen eurooppalaisilla liittolaisilla. Kun kyse on Naton sotilaallisen voiman jälleenrakentamisesta, tarttuvatko he tilaisuuteen?
