Tiedusteluhistorian tutkija ja kirjailija, komisario Mikko Porvali sanoo Venäjän henkilötiedustelun voimakkaimman paineen kohdistuvan nyt länsimaissa asuvaan venäläisväestöön.
Asiantuntija avaa tilannetta tästä löytyvässä Centrum Balticumin Pulloposti-kirjoituksessaan.
Venäjän tiedustelun toiminta länsimaissa on tunnetusti hankaloitunut jo vuosia, kun länsimaat ovat vastanneet Venäjän aggressioon. Etenkin täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on vaikeuttanut merkittävästi venäläisten kykyä tiedustella länsimaissa. Verkostoja on purettu ja värväykset aiemmin myötämielisistäkään politiikan, talouden, tieteiden tai tiedonvälityksen piireistä eivät Porvalin mukaan sujune aiempaan malliin. Samalla tiedon tarve on kuitenkin vain kasvanut.
Hänen mukaansa Venäjän tiedustelun historiallinen päämenetelmä on ollut pitkäjänteinen henkilötiedustelu.
– Venäjän viranomaisille henkilötiedustelu ei ole yksi tiedustelumenetelmä muiden joukossa. Se on kulttuuri: tapa, jolla organisaatiot ovat aina toimineet. Tiedonkeräys on totuttu organisoimaan diplomaattipeitteillä väärin henkilöllisyyksin länteen sijoitettujen tiedustelu-upseerien kautta.
Menetettyjä verkostoja pyritään paikkaamaan kohdistamalla toimintaa kaksoiskansalaisiin.
– Venäjän lainsäädännön mukaan Venäjän viranomaisilla on mahdollisuus antaa kansalaisilleen hallinnollisia määräyksiä, joita nämä ovat velvollisia tottelemaan – riippumatta siitä, missä valtiossa he asuvat tai rikkovatko määräykset asuinvaltion lakeja. Määräysten noudattamatta jättäminen on säädetty rangaistavaksi, asiantuntija muistuttaa.
Venäjä ei myöskään tunnista kaksoiskansalaisuutta niin, että toisen valtion kansalaisuus vapauttaisi Venäjän kansalaisuuden omaavan henkilöön ”velvollisuuksistaan”.
– Haavoittuvuus syvenee, mikäli henkilöllä on läheisiä, omaisuutta tai muita intressejä Venäjällä. Siinä, missä läntisten kansalaisten värvääminen edellyttää usein haavoittuvuuksien löytämistä tai niiden aktiivista luomista, Venäjän kansalaisten haavoittuvuudet ovat tarjolla luonnostaan ja löytyvät useimmiten oman valtion rekistereistä. Niitä voivat olla esimerkiksi Venäjällä asuva vanhempi tai lapsi.
Mikko Porvali kuvailee länsimaisten tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisten tehtäviä haastaviksi. Oikeuksia on kunnioitettava eikä ketään voi tarkkailla esimerkiksi pelkän syntyperän perusteella. Asiantuntija huomauttaa, että samalla Suomessa on kuitenkin kymmeniätuhansia Venäjän kansalaisikseen katsomia henkilöitä, jotka ovat vieraan valtion painostukselle kiistatta haavoittuvampia kuin väestö keskimäärin.
Hänen mielestään viranomaisten on siksi oltava tarkkana ja omattava riittävät toimivaltuudet.
Kenties tärkein puolustuslinja kulkee Porvalin mukaan siinä, miten Suomessa suhtaudutaan venäläistaustaiseen väestöön.
– Kielenkäyttöä kuunnellessa tai netin keskustelupalstoja selatessa voi päätyä siihenkin johtopäätökseen kuin osa suomalaisista olisi ottanut elämäntehtäväkseen motivoida venäläistaustaisia yksilöitä vastapuolen leipiin, asiantuntija varoittaa.
Ulkovenäläisten mielet ja sydämet ovat Mikko Porvalin mukaan eräs tärkeimmistä voimavaroista kamppailuissa, joita Euroopalla on edessään.
– Jokainen epäasiallinen kohtelu, syrjivä päätös tai ryssittely slaavilaisen nimen tai aksentin vuoksi on pallo omaan maaliin. Ihmisten yhdenvertainen kohtaaminen ja asiallinen käytös vähemmistöryhmästä riippumatta on kansallisen turvallisuutemme kannalta keskeistä.
