Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenka on päätellyt Yhdysvaltojen ja Venäjän välisten Ukrainan sodan lopettamista koskevien neuvottelujen avaavan mahdollisuuksia myös maansa kansainvälispoliittisen ahdingon lievittämiseen, Carnegie-ajatushautomossa työskentelevä valkovenäläistutkija Artjom Šraibman toteaa artikkelissaan.
Jos neuvottelut Vladimir Putinin jyrkän linjan seurauksena kariutuvat, Valko-Venäjä saattaa kuitenkin Šraibmanin mukaan päätyä vielä nykyistäkin huonompaan asemaan.
– Lukašenka puhuu mielellään Ukrainaa koskevista neuvotteluista ikään kuin hänen tärkein prioriteettinsa olisi päästä niihin mukaan tai jopa siirtää neuvottelut Valko-Venäjän maaperälle. Maaliskuisella Venäjän-vierailullaan Lukašenka kehotti Putinia tuomaan Trumpin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Minskiin, Šraibman kertoo.
Todellisuudessa Lukašenka on hänen mukaansa kiinnostunut lähinnä hyvien suhteiden säilyttämisestä Moskovaan myös sen jälkeen, kun sota aikanaan päättyy. Valko-Venäjä on toistaiseksi hyötynyt sodasta, koska Venäjä käyttää maata operaatioidensa tukialueena ja antaa vastineeksi avokätistä talousapua Minskille. Keskittyminen Ukrainaan on lisäksi tarjonnut tervetulleen hengähdystauon Kremlin pyrkimyksissä alistaa Valko-Venäjä yhä täydellisemmin Venäjän hallintaan.
– Kumman tahansa osapuolen voitto Ukrainan sodassa tuhoaisi tämän hauraan tasapainon. Venäjän voitto saattaisi rohkaista Kremliä uusiin Valko-Venäjän itsemääräämisoikeutta heikentäviin poliittisiin ja sotilaallisiin seikkailuihin. Ukrainan voitto puolestaan horjuttaisi Venäjän hallinnon perustuksia ja uhkaisi Moskovan tukea satelliittivaltiolleen Valko-Venäjälle, Šraibman sanoo.
Jopa kestävä rauhansopimus ja Venäjän ja lännen välisten suhteiden normalisointi vaikeuttaisivat hänen mukaansa Lukašenkan asemaa. Jos kävisi päinvastoin ja Ukrainan sota kiihtyisi, seuraukset voisivat olla vieläkin katastrofaalisemmat.
– Tällainen skenaario merkitsisi sitä, että Valko-Venäjä voisi joutua mukaan taisteluihin joko Venäjän ja Naton välisen sodan näyttämönä tai uutena rintamana Ukrainaa vastaan, hän toteaa.
Lukašenkan kannalta suotuisin vaihtoehto olisikin todennäköisesti tulitauko ja konfliktin jäädyttäminen nykyisille linjoille, sillä silloin Venäjän olisi aseistettava itsensä uudelleen ja ylläpidettävä suurta armeijaa, joka tekisi mittavia sotatarviketilauksia Valko-Venäjältä.
– Tulitauko myös tasoittaisi tietä lännen asettamien pakotteiden osittaiselle poistamiselle. Monet Valko-Venäjään kohdistuvat pakotteet määrättiin samanaikaisesti Venäjään kohdistuvien pakotteiden kanssa, mikä tarkoittaa, että ne voitaisiin myös poistaa samanaikaisesti ilman Lukašenkan erityisiä ponnisteluja, Šraibman muistuttaa.
Todennäköisimmältä alkaa kuitenkin hänen mukaansa näyttää, että Valko-Venäjä on jäämässä yhä täydellisemmin puristuksiin aseistautuvan Euroopan ja loputtomaan hyökkäyssotaansa jämähtäneen, poliittisesti ja taloudellisesti entistäkin pysähtyneemmän Venäjän väliin.
