Ryhmän loppuraportin muutosehdotuksista aloitetaan hallituksen esityksen valmistelu jo tämän kevään aikana.
– Demokratian tilaa sekä osallistumisen ja päätöksenteon avoimuuteen liittyviä pelisääntöjä tulee jatkuvasti tarkastella ja tarvittaessa uudistaa. Nyt parlamentaarinen työryhmä on saanut urakkansa päätökseen. Tämä työ on ollut tärkeää demokratian kehittymisen kannalta, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) sanoo.
Työryhmä esittää ehdokkaan vaalirahoitusta koskevaan lakiin useita muutoksia. Näitä ovat muun muassa lain selkeyttäminen kampanjan kulut ylittävän rahoituksen osalta ja jälki-ilmoituksiin liittyvien valvontavaltuuksien vahvistaminen.
Yksi tukittava porsaanreikä ovat vaalilainat, jota vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen havainnollistaa esimerkillä.
– Kuvitteellinen tuleva kansanedustaja on ehdolla eduskuntavaaleissa, ja yritys tarjoutuu tukemaan hänen vaalikampanjaansa suurella summalla, mutta ei halua nimeään julkisuuteen. Laki vaalirahoituksesta kuitenkin vaatii, että yli 1[nbsp]500 euron tukisummissa lahjoittajan nimi on julkistettava. Ehdokas ja yritys keksivät porsaanreiän, jolla lakia voi kiertää: yritys antaa lahjoituksen sijasta kampanjalle lainan. Lainanantajan nimeä ei tarvitse julkistaa. Myöhemmin, vaalikauden päättymisen jälkeen, yritys antaa lainan anteeksi. Tätäkään laki ei estä, eikä tukijan nimi tule vieläkään julkiseksi. Vaalirahoitus ja sen muodostama sidonnaisuus ehdokkaan ja yrityksen välillä jää äänestäjiltä pimentoon.
Liikasen mukaan tämä epäeettinen järjestely on nykyisen vaalirahoituslainsäädännön mukaan täysin laillinen.
– Ongelma ei ole teoreettinen. Vuonna 2019 Ylen MOT-ohjelma kertoi kansanedustaja Mika Niikon (ps.) muuttaneen kiinalaiselta liikemieheltä vuonna 2015 saamansa vaalirahan myöhemmin lainaksi, jotta lahjoittajan nimi saatiin poistettua Niikon vaalirahoitusilmoituksesta, hän kirjoittaa blogissaan.
Valtiontalouden tarkastusvirastolle annettaisiin vaalirahoituslaissa ja puoluelaissa oikeus saada tietoja, asiakirjoja, aineistoja ja virka-apua aiempaa laajemmin.
Puoluesihteeri Antton Rönnholmin mukaan SDP kannatti selvitystä kampanjakatosta, jolla säädettäisiin vaalikampanjoille euromääräiset ylärajat.
– Ehdokkaiden ja puolueiden kampanjakustannukset nousevat vuosi vuodelta, ja kampanjakaton avulla voitaisiin varmistaa, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua vaaleihin lompakon paksuudesta riippumatta. Ehdotus ei kuitenkaan saanut kaikilta puolueilta riittävästi kannatusta, hän sanoo.
Työryhmä ei myöskään tehnyt ehdotusta vaalijärjestelmän uudistamisesta, mutta kävi työnsä aikana läpi uudistamisen vaihtoehtoja ja katsoo, että vaalijärjestelmän uudistamisen vaihtoehdoista on koottava kattava vertailu seuraavaa hallitusohjelmaa varten.
Perustuslain mukaan kansanedustajat valitaan suhteellisilla vaaleilla, mutta vaalitulosten suhteellisuus on käymässä yhä heikommaksi. Vuoden 2019 vaaleissa yksi puolue sai 13,8 prosentin ääniosuudella 15,5 prosenttia kansanedustajapaikoista, toinen 11,5 prosenttia äänistä ja kymmenen prosenttia kansanedustajista.
Veli Liikasen mielestä parhaiten eduskunnan antamiin kriteereihin vastaisi Suomen maantieteeseen sovitetun niin sanotun vaalialuemallin käyttöönotto.
– Toinen mahdollinen, nykyjärjestelmää kevyemmin viilaava ratkaisu olisi nykyisen suhteellisuuden laskentatavan muokkaaminen ainakin pienemmissä vaalipiireissä. Esitin näiden vaihtoehtojen jatkovalmistelua, jotta vaalijärjestelmän kestävyys tulevaisuudessa voitaisiin turvata, mutta työryhmän enemmistö ei ollut siihen vielä valmis, Liikanen kertoo.
Työryhmä esittää myös jäsenäänestysten pakollisuuden poistamista ehdokasasettelussa ja kannattaa valmistelun aloittamista EU-kansalaisaloitteen ikärajan laskemiseksi 16 vuoteen. Loppuraportin mukaan kansalaisaloitteen käyttöönotto on ollut onnistunut demokraattinen innovaatio, mutta myös uutta aloitemuotoa olisi syytä selvittää.
