Tuore tutkimus on paljastanut uutta tietoa siitä, mitkä ihmiselimistön luontaiseen hajuun sisältyvät kemikaalit houkuttelevat hyttysiä erityisen voimakkaasti.
Asiaa selvitettiin jääkiekkokentän kokoisessa testihallissa, johon pumpattiin eri ihmisten tuoksuja.
Hyttyset käyttävät ravinnokseen kukkien mettä, mutta munia tuottavat naaraat tarvitsevat tämän lisäksi proteiinipitoista verta. Tutkijat huomauttavat, että malariahyttysten levittämä sairaus kuuluu edelleen maailman vaarallisimpien joukkoon.
Malarialoinen siirtyy hyttysestä ihmisen punasoluihin ja voi siirtyä takaisin hyttysiin uusien puremien kautta. Tauti on saatu hävitettyä länsimaista muun muassa kehittyneiden viemäriverkostojen, ilmastoinnin ja hyttysverkkojen avulla. Johns Hopkinsin yliopiston apulaisprofessori Conor McMeniman huomauttaa Current Biology -tiedelehdessä, että malariaan menehtyy edelleen yli puoli miljoonaa ihmistä vuodessa.
– Tutkimuksen tavoitteena oli yrittää ymmärtää, kuinka malariaa levittävät hyttyset löytävät ihmiset, McMeniman sanoo.
Hyttysten tiedetään löytävän kohteensa ainakin uloshengityksessä vapautuvan hiilidioksidin perusteella. Tutkimusasetelmassa hajuja pystyi aistimaan noin 20 metrin säteellä hyttysten aktiivisimpana aikana eli iltakymmenen ja aamukahden välillä.
Hallin ympärillä oli kuusi telttaa, joihin sijoitettiin koehenkilöitä nukkumaan. Teltoista pumpattiin ilmaa halliin pitkiä putkia pitkin. Haju johdettiin lämmitettyyn ja hiilidioksidipitoiseen alustaan, joka muistutti nukkuvaa ihmistä. Satojen hyttysten liikkeitä seurattiin infrapunakameralla.
Tutkijat havaitsivat, että osa hajuista veti hyttysiä puoleensa toisia voimakkaammin. Kemiallisen analyysin perusteella karboksyylihapot toimivat vahvana houkuttimena. Niihin lukeutuu muun muassa eläinrasvoissa esiintyvä voihappo.
Kasveista löytyvä eukalyptoli sen sijaan karkotti hyttysiä. Sitä voi kulkeutua elimistöön ruoan kautta.
– Havainnot avaavat uusia lähestymistapoja houkuttimien ja karkottimien kehittämiseen, joita voidaan käyttää ansoissa hyttysten toiminnan häiritsemiseksi. Tämä auttaa malariatartuntojen vähentämisessä alueilla, joilla tauti on endeeminen, tutkimusjohtaja Edgar Simulundu toteaa.
