Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.) hämmästelee viestipalvelu X:ssä väitteitä Suomen oikeusvaltion vaarantumisesta.
– Oikeusvaltion tilasta kohkanneista moni näyttää ymmärtävän heikosti demokraattista oikeusvaltiota. Absurdeinta on, että pidättyväinen suhtautuminen perustuslain muuttamiseen – joka on muuten perustuslakivaliokunnankin vakiintunut lähtökohta – on käännetty ”oikeusvaltion rapauttamiseksi”, kansanedustaja Vestman kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Hänen viestiketjunsa liittyy Helsingin Sanomien uutiseen, jonka mukaan oikeusministeri Leena Meri (ps.) olisi puuttunut oikeuslaitoksen riippumattomuutta edistävän työryhmän työhön ja käytännössä vesittänyt sen, että kuluvalla hallituskaudella annettaisiin hallituksen esitys oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisesta perustuslaissa.
Työryhmän oli tehtävänä oli ensin laatia lakiesityksen muotoon ehdotus, jolla tuomioistuimia, tuomareita ja syyttäjiä koskevat riippumattomuussäännökset kirjattaisiin perustuslakiin. Ministerin on kerrottu muuttaneen toimeksiantoa siten, että työryhmä tekee ainoastaan muistion.
Ministerin toiminnasta on noussut koho. Oppositio on syyttänyt Mereä oikeusvaltion vaarantamisesta.
Vestmanin mukaan perustuslain muuttamista ”ei kerta kaikkiaan voida valmistella yksin virkamiesten aloitteesta”.
– Oikeusvaltiota puolustaa se, joka puolustaa perustuslakia ja sen keskeisiä rakenteita. Mahdollinen perustuslain muuttaminen on aina merkittävä, ennen muuta poliittinen kysymys. Se kuuluu viime kädessä perustuslainsäätäjälle ja vaatii tuekseen laajan parlamentaarisen enemmistön. On siten selvä, että perustuslain muuttamisen valmistelu edellyttää demokraattista tukea. Ja aivan erityisesti, jos sillä kajottaisiin vallanjakoon. Kummeksun, jos näin on perustuslain 106. pykälän osalta toimittu, hän kirjoittaa.
Vestman viittaa siihen, että työryhmän oli alkujaan tarkoitus tarkastella kyseisen pykälän muuttamista. Sen mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lain säännöksen soveltaminen olisi sen käsiteltävänä olevassa asiassa ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa.
Työryhmälle oli annettu tehtäväksi pohtia, riittäisikö jatkossa se, että lain soveltaminen olisi vain ”ristiriidassa”.
Oikeusministeri Meri on HS:n mukaan muuttanut työryhmän asettamispäätöstä siten, ettei se valmistele enää 106. pykälän muuttamista.
Vestman kertoo myös vastustavansa 106. pykälän ilmeisyysvaatimuksen poistamista.
– Tämä muuttaisi olennaisesti perustuslainmukaisuuden valvontaa sekä lainsäätäjän ja tuomioistuinten valtasuhteita. Syystäkin muutosta ei otettu hallitusohjelmaan. Kysehän ei ole tuomioistuinten riippumattomuussäännöksestä, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja kirjoittaa.
Ilmeisyysvaatimuksen poistaminen olisi voinut johtaa perustuslakivaliokunnan aseman heikentymiseen.
– Jos perustuslakivaliokunta on todennut lain perustuslain mukaiseksi, tuomioistuin ei voi lähtökohtaisesti jättää eduskunnan säätämää lakia soveltamatta perustuslain vastaisena. Selkokielellä voisi sanoa, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta ratkaisee lain perustuslainmukaisuuden, Vestman vääntää rautalangasta.
– Ilmeisyysvaatimuksessa on siten kyse lakien perustuslainmukaisuuden tuomioistuinvalvonnan suhteesta demokratiaperiaatteeseen ja eduskunnan asemaan lainsäätäjänä. Tämä vallanjaollinen kysymys tiivistyy eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten suhteeseen, hän jatkaa.
Vestman kirjoittaa, että perustuslakivaliokunnan auktoritatiivinen asema lakien perustuslainmukaisuuden valvonnassa ankkuroituu demokratiaperiaatteeseen.
– Perustuslakivaliokunnan erottaa muista perustuslainmukaisuuden tulkitsijoista juuri sen demokraattinen legitimiteetti ratkaista kiperimpiä valtiosääntöoikeuden tulkintakysymyksiä.
Suomeen Vestman ei halua ”tuomarivaltiota”.
– Esimerkiksi Saksassa, jossa on voimakas perustuslakituomioistuin, on käyty kriittistä keskustelua tuomarivaltiosta – siitä, että lainsäädäntövaltaa eli oikeutta luoda oikeutta on siirtynyt tuomioistuimelle eli lainkäyttäjälle.
Vestman toteaa, että Suomessa perustuslakivaliokunta toimii kilpenä politiikan ja oikeuden välissä.
– Niiden, jotka ajavat ilmeisyysvaatimuksen poistamista, olisi hyvä ymmärtää, että perustuslakivaliokunnan keskeinen asema ja painopiste perustuslainmukaisuuden ennakollisessa valvonnassa nimenomaan suojaa tuomioistuimia poliittisilta paineilta, niin niiden ulkoisilta kuin sisäisiltä. Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, perustuslakivaliokunta ja sen harjoittama perustuslakikontrolli siten osaltaan suojaa oikeutta politisoitumiselta, hän kirjoittaa.
– Sitä mikä toimii, ei pidä särkeä.
Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen on puolustanut oikeusministerin toimintaa. Hänen mukaansa Leena Meri ei ole vesittänyt mitään, kuten HS:n jutussa väitettiin.
– Hän on antanut meille mahdollisuuden jatkaa tätä työtä, vaikkei sille ole hallitusohjelmassa tukea, Timonen kommentoi HS:lle.
Hänen mukaansa muutokseen ei liity mitään dramatiikkaa, eikä lakiesityksestä ole edes kirjausta hallitusohjelmasta. Näin ollen sitä hänen tulkintansa mukaan ei ole ollut edes tarkoitus antaa tämän vaalikauden aikana.
– Poliittiset päätökset tehdään joka tapauksessa vasta ensi hallituskaudella. Vapaampi ja pohdiskelevampi muistio on helpompi viedä eteenpäin kuin lakiesityksen muotoon kirjoitettu ehdotus, jossa valmistelua sidotaan jo valmiiksi tiettyyn tekniseen toteutusmalliin, Timonen toteaa.
Oikeusvaltion tilasta kohkanneista moni näyttää ymmärtävän heikosti demokraattista oikeusvaltiota. Absurdeinta on, että pidättyväinen suhtautuminen perustuslain muuttamiseen – joka on muuten PeVinkin vakiintunut lähtökohta – on käännetty ”oikeusvaltion rapauttamiseksi”. 1/x
— Heikki Vestman (@HVestman) April 23, 2024
